Seuraava TV-ottelu :
Ma 20.9. klo 18:15
vs. 
Ma 20.9. klo 18:15
vs. Jukka Hakkarainen - vantaalainen kiekkolegenda
Teksti - Jari Hotti / Kuvat - Jari Hotti, Kiekko-Vantaa, Kenneth Lehtinen
Torstaina 6. joulukuuta 2007 Tikkurilan Valtti-Areenassa koetaan historiallinen hetki, kun kautta aikojen ensimmäinen vantaalaisen jääkiekkojoukkueen pelinumero jäädytetään. Kunnian saa Kiekko-Vantaan monivuotinen puolustaja Jukka Hakkarainen, joka edusti urallaan lohipaitoja yhteensä 12 kauden ajan. Vain yhden kauden Hakkarainen edusti muuta kuin vantaalaista seuraa; kaudella 2003-2004 hän pelasi Ranskan liigassa voittaen mestaruuden HC Mulhousen joukkueessa. Lisäksi uralle mahtuu myös 16 ottelun kokemus SM-liigasta Tampereen Ilveksen riveistä kaudella 2002-2003, mutta kaikki muut uransa lähes 500 kiekko-ottelua Hakkarainen on kamppaillut Kiekko-Vantaan joukkueessa.
Hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat - kattava henkilökuva miehestä nimeltä Jukka Hakkarainen, olkaa hyvä! Kautta aikojen eniten otteluita Kiekko-Vantaassa. Pisimpään seuraa yhtäjaksoisesti edustanut pelaaja. Kaikkien aikojen kolmanneksi eniten pisteitä Kiekko-Vantaan pelaajista Mestiksen runkosarjassa sekä Kiekko-Vantaan puolustajista eniten pisteitä Mestiksen runkosarjassa.
"En ollut mikään yltiövilli"
Jukka Antero Hakkarainen syntyi Helsingissä 11. tammikuuta vuonna 1977. Ensimmäiset askeleet ja ensimmäiset sanat Jukka otti Helsingissä, Vantaalle Hakkaraisen perhe muutti Jukan ollessa 4-vuotias. "En ollut mikään yltiövilli", Jukka naurahtaa muistellessaan lapsuusvuosiaaan. Urheilu tuli elämään jo pienenä poikana. "Urheilun kanssa sitä oli aina tekemisissä. Futiksen aloitin 4-vuotiaana, sitä tuli pelattua 14-vuotiaaksi asti. Yleisurheilua kokeilin. Jääkiekon aloitin 7-vuotiaana". Vaikka aikaa kentillä ja kenttien laidalla kuluikin, myös koulu kiinnosti. "Olin aina hyvä koulussa. En mikään etupenkin jätkä koskaan, mutta aina hyvillä keskiarvoilla. Muistaakseni yläasteen päästötodistuksen keskiarvo oli lähellä yhdeksää". Kaikki koulut Jukka kävi Vantaalla. Ala-asteen Orvokkitiellä, yläasteen Peltolassa, siinä Valtti-Areenan takana (80-luvulla tietysti vielä Tikkurilan jäähalli) ja lukion Simonkylässä, josta Jukka valmistui ylioppilaaksi. Suosikkiaine oli tottakai liikunta, mutta myös historia kiinnosti.
Jääkiekkoilija Hakkaraisen alku ei ollut helppo
Elettiin vuotta 1984, kun Jukka 7-vuotiaana sai ensimmäisen kosketuksen lajiin nimeltä jääkiekko. "Olin katsomassa Tikkurilan jäähallissa jotain turnausta ja tuli sellainen fiilis, että olisi kiva päästä pelaamaan. Sanoin faijalle ja hän soitti TJV:n joukkueenjohtajalle. Siitä se sitten lähti". Alku ei ollut helppo, pystyssä pysyminen tuotti vaikeuksia. "Enhän mä osannut edes kunnolla luistella. Alussa mä olin ihan pihalla. Siellä oli kavereita jotka osasi luistella ja pelata, minä en". 80-luvulla juniorikiekkoilun olosuhteet eivät olleet mitkään ruusuiset. "Ulkojäillä painettiin suurin osa". Pelipaikka löytyi varsin nopeasti. "Ensin laitettiin hyökkääjäksi, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen siirryin puolustajaksi". Tontille, jossa Jukka sitten pelasi aina viime kevääseen saakka.
Numero 7 ihan ensimmäinen numero Jukan selässä
Kun torstaina 6. joulukuuta 2007 Jukka Hakkaraisen paita numero 7 nostetaan Valtti-Areenan kattoon ikuisiksi ajoiksi, erikoista on se, että kyseisellä numerolla Jukka myös jääkiekon aikoinaan aloitti. "Se oli ihan sattumaa. Sitten meille tuli uudet pelipaidat ja sain numeron viisi". Tuolla numerolla Jukka pelasi melko pitkään, aina B-juniori ikäiseksi asti. Kun mies nousi edustusjoukkueeseen 90-luvun puolivälissä, numero seitsemän tuli taas Jukan pelinumeroksi ja sitä se oli aina viime kevääseen asti, läpi koko hienon uran ja pelivuosien.
Jukan juniorivuosista voidaan sanoa, että mies oli viimeisen päälle jalat maassa tai paremminkin jalat jäässä tyyppiä. Vaikka eri joukkueissa mies saikin suurta arvostusta valmentajiltaan ja pelikavereiltaan, missään vaiheessa Jukka itse ei tuntenut, että jääkiekosta voisi tulla isompikin osa miehen elämää. "Ei koskaan oikein tuntunut siltä. Aika nopeasti tajusin, että ei tästä mitään suurta elantoa tule, mitään kivitaloja ei rakennella". Pohjola-leiri tai juniorimaajoukkue edustuksia ei tullut. "C, B junnuissa mietin, että kyllähän minä ihan ok, ihan hyvä pelaaja olen, että voisin jotain tässä tehdä. Mutta ei kuitenkaan ammattilaiseksi. Tottakai tavoitteita oli, että jos vaikka SM-liigassa pääsisi pelaamaan, mutta en koskaan nähnyt itseäni pelaamassa ammattilaisena jonnekin 40-vuotiaaksi asti".
"SaiPa:n pudottaminen oli kova juttu"
Jukan juniorivuosista voidaan sanoa, että mies oli viimeisen päälle jalat maassa tai paremminkin jalat jäässä tyyppiä. Vaikka eri joukkueissa mies saikin suurta arvostusta valmentajiltaan ja pelikavereiltaan, missään vaiheessa Jukka itse ei tuntenut, että jääkiekosta voisi tulla isompikin osa miehen elämää. "Ei koskaan oikein tuntunut siltä. Aika nopeasti tajusin, että ei tästä mitään suurta elantoa tule, mitään kivitaloja ei rakennella". Pohjola-leiri tai juniorimaajoukkue edustuksia ei tullut. "C, B junnuissa mietin, että kyllähän minä ihan ok, ihan hyvä pelaaja olen, että voisin jotain tässä tehdä. Mutta ei kuitenkaan ammattilaiseksi. Tottakai tavoitteita oli, että jos vaikka SM-liigassa pääsisi pelaamaan, mutta en koskaan nähnyt itseäni pelaamassa ammattilaisena jonnekin 40-vuotiaaksi asti".
Jukan juniorivuosien hienoimmat muistot ovat C-nuorten SM-karsintasarja sekä toisena vuotena A-nuorissa koettu ikimuistoinen voitto SM-sarjan ristiinkarsinnassa SaiPa:sta. Kiekko-Vantaa voitti molemmat ottelut. Karsintasarjassa (neljä SM-sarjan heikointa ja neljä 1-divisioonan parasta joukkuetta) tie nousi kuitenkin pystyyn, kahdeksan joukkueen lohkossa Kiekko-Vantaa sijoittui viidenneksi. "Aikaisemmin tie oli aina noussut pystyyn ristiinkarsintavaiheessa, mutta sitten päästiin ensimmäistä kertaa SM-karsintasarjaan. SaiPa:n pudottaminen oli kova juttu".
1999-2000 - Muutto Helsinkiin ja nousu Mestikseen
90-luvun jälkimmäisen puoliskon vuodet Jukka pelasi Kiekko-Vantaan paidassa sekä A-nuorten 1-divisioonaa kuin myös edustusjoukkueessa 2-divisioonaa. Kauden 1998-1999 päätteeksi elämässä puhalsivat muutoksen tuulet. Jukka ja avovaimo Anni muuttivat vappuna 1999 Helsinkiin. Muutoksen tuulet puhalsivat samaan aikaan myös kotimaisessa jääkiekkoilussa. Suomen Jääkiekkoliitto oli kehittänyt uuden sarjamuodon, Suomi-sarjan, joka muodostettiin 2-divisioonan ja 1-divisioonan väliin. Tähän uuteen sarjaan myös Kiekko-Vantaa osallistui. Jukan mukaan kukaan ei oikein tiennyt vielä kesällä mitä uusi sarjamuoto tulisi pitämään sisällään ja mitään varsinaisia tavoitteita joukkue ei tulevalle kaudelle asettanut, vaikka: "Meillä oli kova ja ennen kaikkea kokenut ryhmä silloin". Alkukauden joukkuetta valmensi Ari Kuisma, loppukauden Kari Jalonen (nykyisin valmentaa Kiekko-Vantaan C-junioreita).
Kiekko-Vantaa pelasi huikean kauden. Etelä-lohkossa joukkue sijoittui Jukureiden jälkeen toiseksi ja neljännesfinaaleissa se kohtasi tamperelaisen KOO-VEE:n. 2-1 voitoin Kiekko-Vantaa eteni semifinaaleihin, jossa se sai vastaansa KoMu HT:n. Sarja oli vantaalaisten selvää näytöstä, kahden ottelun yhteismaalit kirjattiin lohipaidoille lukemin 11-3. Finaalissa Kiekko-Vantaa kohtasi ensimmäistä kertaa ns. suurissa otteluissa tulevien vuosien "rakkaan vihollisen" Jukurit. Ja aivan kuten myöhemmin 2000-luvulla, myös Suomi-sarjan finaalit Jukurien ja Kiekko-Vantaan välillä olivat todella tiukkoja: kolme ottelua, kahdessa niistä ratkaisu jatkoajalla ja Suomi-sarjan mestaruus Mikkeliin voitoin 3-0. Tappiosta huolimatta Kiekko-Vantaa kuitenkin pääsi yrittämään nousua Mestikseen, uudenmaan derbyssa vastaan luisteli Hyvinkään Ahmat. Jukka pelasi karsintaottelut kokeneen Kai Tervosen pakkiparina. Huikeiden vaiheiden jälkeen Kiekko-Vantaa kaatoi Ahmat voitoin 3-1 ja nousi näin ollen Mestikseen. Vantaalainen jääkiekkoilu oli tehnyt paluun Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, 10 vuoden tauon jälkeen. "Se oli todella hienoa. Sitä on vaikeaa selittää miltä se tuntui, kun ei ollut aikaisemmin voittanut mitään", Jukka muistelee uransa yhtä hienoimmista hetkistä.
Kiekko-Vantaa pelasi huikean kauden. Etelä-lohkossa joukkue sijoittui Jukureiden jälkeen toiseksi ja neljännesfinaaleissa se kohtasi tamperelaisen KOO-VEE:n. 2-1 voitoin Kiekko-Vantaa eteni semifinaaleihin, jossa se sai vastaansa KoMu HT:n. Sarja oli vantaalaisten selvää näytöstä, kahden ottelun yhteismaalit kirjattiin lohipaidoille lukemin 11-3. Finaalissa Kiekko-Vantaa kohtasi ensimmäistä kertaa ns. suurissa otteluissa tulevien vuosien "rakkaan vihollisen" Jukurit. Ja aivan kuten myöhemmin 2000-luvulla, myös Suomi-sarjan finaalit Jukurien ja Kiekko-Vantaan välillä olivat todella tiukkoja: kolme ottelua, kahdessa niistä ratkaisu jatkoajalla ja Suomi-sarjan mestaruus Mikkeliin voitoin 3-0. Tappiosta huolimatta Kiekko-Vantaa kuitenkin pääsi yrittämään nousua Mestikseen, uudenmaan derbyssa vastaan luisteli Hyvinkään Ahmat. Jukka pelasi karsintaottelut kokeneen Kai Tervosen pakkiparina. Huikeiden vaiheiden jälkeen Kiekko-Vantaa kaatoi Ahmat voitoin 3-1 ja nousi näin ollen Mestikseen. Vantaalainen jääkiekkoilu oli tehnyt paluun Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, 10 vuoden tauon jälkeen. "Se oli todella hienoa. Sitä on vaikeaa selittää miltä se tuntui, kun ei ollut aikaisemmin voittanut mitään", Jukka muistelee uransa yhtä hienoimmista hetkistä.
2000-2001 - Tulokaskausi Mestiksessä
Kun nousujuhlat oli juhlittu, keskittyminen uuteen kauteen ja uuteen sarjaan käynnistyi. Jukka muiden pelaajien ohella harjoitteli kesän hyvin, tosin muutoksia joukkueeseen tuli sitten Suomi-sarjan kokoonpanon. "Ei meitä kauhean paljon jäänyt siitä porukasta ketkä pelasi edellisellä kaudella. Aika moni lopetti kun oli jo ikää". Vaikka Jukka kuului edellisen kauden hienojen otteiden myötä seurajohdon palapelissä pelaajiin, joiden ympärille joukkuetta rakennettiin uuteen sarjaan, sopimusneuvottelut viivästyivät. "Kesätreeneissä olin pitkään ilman sopimusta. Juhannuksen tienoilla sanottiin, että tule neuvottemaan. En pitänyt silloin yhtään varmana, että saisin sopimuksen".
Kiekko-Vantaan historian ensimmäinen Mestis-ottelu pelattiin Myyrmäen jäähallissa 20. syyskuuta vuonna 2000, vastaan luisteli Kokkolan Hermes. Ennen ottelua uuden sarjan ja uuden aikakauden alkua juhlistettiin hienoilla seremonioilla. "Olihan meillä monta jätkää, jotka oli pelannut ennen divaria. Mutta minulle se oli ensimmäinen peli tällä tasolla ja oli monelle muullekin. Olihan se semmoinen ns. isoon sarjaan lähteminen noiden kakkosdivarien ja Suomi-sarjan vuosien jälkeen". Ottelu päättyi tasan 2-2. Avausottelun huuman lisäksi ottelu jäi Jukan mieleen erityisen hyvin viimeisten minuuttien tapahtumien takia. "Lensin pihalle siitä pelistä, kolmannessa erässä. Hermeksestä lähti myös jätkä pihalle, en nyt muista kuka se oli (Teemu Normio, toimituksen huomio). Siinä oli Hermeksen vaihtoaition edessä sellainen kärhämä ja molemmat jouduttiin sitten ulos. Muistan hyvin, kun katselin pelin loppua pleksin takaa. 60:00 ajassa Peltsi (Mika Peltonen) pisti kiekon katsomoon ja sai jäähyn siitä, siihen aikaan oli myös tämä rangaistus käytössä. Silloin kyllä jännitti, ensimmäinen Mestis-peli, joutunut suihkuun ja alivoimalla jatkoaika. Olisko sitä pelattu neljällä kolmea vastaan. Hyvin se sitten kuitenkin meni ja piste saatiin".
Seuraavat kaksi peliä TuTo:a ja Sporttia vastaan Kiekko-Vantaa hävisi, molemmat yhdellä maalilla. Kauden neljännessä ottelussa Jukka saalisti uransa ensimmäisen tehopisteen Mestiksen runkosarjassa. Paikka oli Kalevankankaan jäähalli Mikkelissä ja vastassa tietysti Jukurit. Historiankirjoihin tuo päivä kirjoitettiin lukemin 30.9.2000. Jukka syötti Markku Takalan ampuman 2-3 johtomaalin ajassa 33:31 ylivoimalla. Maalissa ei ollut muita syöttäjiä. "En muista", Jukka naurahtaa, kun kuulee seitsemän vuotta myöhemmin, missä ottelussa se ensimmäinen tehopiste aikoinaan tuli. Kiekko-Vantaa hävisi ottelun lopulta jatkoajalla maalein 5-4.
Viisi päivää myöhemmin, heti seuraavassa ottelussa, Kiekko-Vantaan voittotili sai kautta aikojen ensimmäisen talletuksensa Mestiksessä. Jokipojat kaatui Mehtimäen jäähallissa Joensuussa maalein 1-2. Lohipaitojen voittomaali syntyi ajassa 57:15. "Roslundin Kimi sanoi toisella erätauolla kopissa (tilanne oli 1-1), että se kuka tekee voittomaalin niin hän tarjoaa kopan kaljaa maalintekijälle. Vilenin Jaska sen voittomaalin sitten teki, muistan sen hyvin. Ja koppa tuli". Yli 400 kilometrin kotimatka Joensuusta ei avausvoiton myötä tuntunut niin pitkältä kuin normaalisti. "Kyllä se lyheni ja paljon. Meillä oli alla pari jatkoaikatappiota ja niistä ei siihen aikaan saanut edes sitä yhtä pistettä. Kyllä se avausvoitto tuntui todella hyvältä". Avausvoiton myötä joukkue voitti neljä ottelua peräkkäin. "Kyllähän se avausvoitto helpotti. Ei siinä olisi muuten ollut mitään, mutta ne pari jatkoaikatappiota söi älyttömästi. Alkoi tulemaan vähän sellainen olo, että miten meille tässä sarjassa käy".
Ja kun neljännessä ottelussa oli Jukan pistetili auennut ja viidennessä ottelussa joukkueen voittotili auennut niin tottakai kuudennessa ottelussa syntyi Jukan ensimmäinen Mestis-maali. 7.10.2000 pelatussa kotiottelussa Myyrmäen jäähallissa Hyvinkään Ahmoja vastaan Jukka ampui 4-1 johtomaalin ajassa 37:15 ylivoimalla. Maalin syöttivät Henri Ekholm sekä Janne Lehtinen. "Muistan sen jotenkin hämärästi. Ekholm syötti maalin takaa, liuin b-pisteiden väliin ja ammuin". Maali jäi lopulta myös ottelun voittomaaliksi, sillä lopputulos kirjattiin Kiekko-Vantaalle Ahmojen päätöserän kahden maalin myötä lukemin 4-3. Ahmojen maalissa pelasi Ari Kumpula. Onko kiekko tallessa? "Ei ole, en ottanut", Jukka naurahtaa. Ensimmäisen vierasmaalinsa Mestiksessä Jukka ampui Kouvolassa 22.11.2000. 0-4 maali syntyi ajassa 27:49 Jan Erikssonin sekä Hannu Väisäsen esityöstä.
Kolme viikkoa Jukan ensimmäisen Mestis-maalin jälkeen Vantaalla näyteltiin erikoinen Mestis-näytelmä. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Myyrmäen jäähallissa piti pelata ottelu lohipaitojen ja Sportin välillä. "Mentiin hallille Myyrmäkeen peliin ihan normaalisti ja sitten huomattiin, että siellä oli härdelli päällä, jäällä oli vettä, käytännössä se oli kokonaan sulanut. Meidän jätkät oli jo vähän niin, että tätä peliä ei tänään pelata. Joukkueiden johdot kuitenkin halusi, että pelataan niin ei sitten muuta kuin autoilla nopeasti Tikkurilaan, suurin piirtein saman tien jäälle ja pelaamaan. Ei siinä kauheasti ollut mitään ajatusta pelistä, melkoinen sirkushan se oli". Seurajohdot halusivat, että pelataan. Sen sijaan mm. Sportin sen aikainen päävalmentaja Kari Heikkilä halusi, että ottelu siirrettäisiin toiseen ajankohtaan.
Ottelu kuitenkin päätettiin pelata ja paikkana oli Valtti-Areenan vieressä oleva harjoitushalli. Jukka teki kaksi maalia ensimmäisen seitsemän minuutin aikana. "Ne oli molemmat ihan identtisiä maaleja: Takala voitti aloituksen ja minä vedin suoraan aloituksesta lämärillä sisään, molemmat upposi Marko Härkösen längistä. Toisen erän alkuun asti se peli oli ihan tasainen, sitten ne sai pari maalia nopeaan tahtiin ja siihen se ratkesi", Jukka muistelee 3-9 tappioon päättynyttä ottelua. Murskalukemista huolimatta Jukka muistaa ottelusta myös erään positiivisen asian. "Takala teki siinä ottelussa ehkä kaikkien aikojen hienoimman Mestis-maalin. Se veivasi maalin takaa kulmasta kolme jätkää, tuli vielä maalille ja veivasi vielä molarinkin väärään kulmaan".
Seuraavan kerran Jukka onnistui tekemään kaksi maalia samassa ottelussa jo kuukausi Sport-ottelun jälkeen. Juhlittiin itsenäisyyspäivää ja vastassa oli Kokkolan Hermes. "Itsenäisyyspäivä Myyrmäessä. Luotonen ampui viivasta ja jostain syystä minä olin maalinedessä laittamassa reboundin sisään. Toinen maali oli ihan ottelun lopussa omasta päästä alivoimalla tyhjään maaliin". Kyseessä oli Jukan uran ensimmäinen alivoimamaali Mestiksen runkosarjassa. Hermeksen maalissa pelasi Juuso Riksman. "Riksman, HIFK:n junnuja, oli siihen aikaan sarjan parhaimpia maalivahteja". Jukkaa ei kahdesta maalista huolimatta palkittu ottelun parhaana pelaajana, kunnian sai joukkuekaveri maalivahti Joni Hallikainen, joka pelasi uransa ensimmäisessä Mestis-ottelussa heti nollapelin.
Joulukuussa 2000 Kiekko-Vantaan pelaajilla oli edessään odotettu muutto uusiin ympyröihin: Tikkurilan jäähalli oli uusittu ja remontoitu, oli syntynyt Valtti-Areena, Kiekko-Vantaan uusi 'kotiluola'. Avajaisottelussa joukkue kohtasi SM-liigajoukkue Helsingin Jokerit, katsomot olivat tottakai täynnä. Kun joulukuussa 2007 Jukan paita nostetaan ensimmäisenä pelaajana kautta aikojen Valtti-Areenan kattoon, voidaan sanoa, että kyseessä on myös ensimmäinen pelaaja, joka aikoinaan luisteli ensimmäisenä edustusjoukkueen pelaajana Valtti-Areenan jäällä. "Kun lähdettiin alkulämmittelyyn, Takalan Markun kanssa juostiin käytävällä kilpaa kumpi saisi ensimmäisenä hypätä uuden Valtti-Areenan jäälle". Ja Jukkahan tuon juoksukisan voitti.
Ensimmäinen virallinen sarjaottelu Valtti-Areenassa pelattiin heti joulutauon jälkeen, 3. tammikuuta 2001. Vastassa oli Jukurit, joka oli varsin tyly juhlavieras hakemalla Tikkurilasta voiton maalein 2-5. "Sen muistan, että puheita oli todella paljon ennen ottelua, pitkään saatiin seisoa viivalla ja odotella". Jukureiden Antti Laakso sai nimensä historian kirjoihin viimeistelemällä Areenan ensimmäisen Mestis-maalin ajassa 7:47, mutta niin sai nimensä historiaan myös Jukka. Sillä Kiekko-Vantaan ensimmäisen Mestis-maalin Valtti-Areenassa ampui Takala ja Jukan syötöstä. Sama kaksikko siis kuin kilpaili kuukautta aiemmin kunniasta olla ensimmäinen Areenan jäällä luistellut lohipaita.
Kiekko-Vantaa pelasi läpi koko kauden ajan kärjen tahdissa, siitä huolimatta päävalmentajana kauden aloittanut Pentti Hiirros sai potkut helmikuussa 2001. Tilalle astui Hiirroksen kakkosvalmentajana toiminut Iiro Järvi. Lohipaitojen loppusijoitus runkosarjassa oli neljäs, näin se sai puolivälieriin kotiedun. Kotiedusta huolimatta joukkue ei voittanut yhtään play offs ottelua, vaan Vaasan Sport meni välieriin voitoin 0-3. "Luulen, että play offseissa kävi niin kuin monelle nousijajoukkueelle on käynyt, että oltiin jo tyytyväisiä siihen, että päästiin sinne. Ehkä meillä tyhjeni palkeet jo siihen, että oltiin kuitenkin ensimmäisellä kaudella runkosarjassa neljänsiä".
Ensimmäinen kausi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli juuri sitä mitä Jukka oli etukäteen odottanutkin. "Kaikki oli uutta. Täysin erilaista kuin mitä oli Suomi-sarjassa. Silloin se muuttui vähän ammattimaisemmaksi. Ennen Mestistä kyse oli harrastuksesta, Mestiksen myötä jääkiekosta tuli vähän niin kuin toinen ammatti". Jukka pelasi kaikki kauden 44 runkosarjan ottelua sekä kolme play offs ottelua. Runkosarjan tehot olivat komeat: 8+16=24, 73 jäähyminuuttia ja tehotilasto + 18. Ensimmäiseltä Mestis-kaudelta Jukka muistaa myös erään hauskan tapauksen. "Kauppisen Marko oli pelannut aiemmin kaudella maajoukkueessa Tshekin turnauksessa. Myöhemmin Jokerien Raimo Summanen pisti Kauppisen meille Vantaalle pelaamaan. Maajoukkueesta divarikiekkoa pelaamaan, tuntui varmaan Kauppisesta hyvältä".
Kolme viikkoa Jukan ensimmäisen Mestis-maalin jälkeen Vantaalla näyteltiin erikoinen Mestis-näytelmä. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Myyrmäen jäähallissa piti pelata ottelu lohipaitojen ja Sportin välillä. "Mentiin hallille Myyrmäkeen peliin ihan normaalisti ja sitten huomattiin, että siellä oli härdelli päällä, jäällä oli vettä, käytännössä se oli kokonaan sulanut. Meidän jätkät oli jo vähän niin, että tätä peliä ei tänään pelata. Joukkueiden johdot kuitenkin halusi, että pelataan niin ei sitten muuta kuin autoilla nopeasti Tikkurilaan, suurin piirtein saman tien jäälle ja pelaamaan. Ei siinä kauheasti ollut mitään ajatusta pelistä, melkoinen sirkushan se oli". Seurajohdot halusivat, että pelataan. Sen sijaan mm. Sportin sen aikainen päävalmentaja Kari Heikkilä halusi, että ottelu siirrettäisiin toiseen ajankohtaan.
Ottelu kuitenkin päätettiin pelata ja paikkana oli Valtti-Areenan vieressä oleva harjoitushalli. Jukka teki kaksi maalia ensimmäisen seitsemän minuutin aikana. "Ne oli molemmat ihan identtisiä maaleja: Takala voitti aloituksen ja minä vedin suoraan aloituksesta lämärillä sisään, molemmat upposi Marko Härkösen längistä. Toisen erän alkuun asti se peli oli ihan tasainen, sitten ne sai pari maalia nopeaan tahtiin ja siihen se ratkesi", Jukka muistelee 3-9 tappioon päättynyttä ottelua. Murskalukemista huolimatta Jukka muistaa ottelusta myös erään positiivisen asian. "Takala teki siinä ottelussa ehkä kaikkien aikojen hienoimman Mestis-maalin. Se veivasi maalin takaa kulmasta kolme jätkää, tuli vielä maalille ja veivasi vielä molarinkin väärään kulmaan".
Seuraavan kerran Jukka onnistui tekemään kaksi maalia samassa ottelussa jo kuukausi Sport-ottelun jälkeen. Juhlittiin itsenäisyyspäivää ja vastassa oli Kokkolan Hermes. "Itsenäisyyspäivä Myyrmäessä. Luotonen ampui viivasta ja jostain syystä minä olin maalinedessä laittamassa reboundin sisään. Toinen maali oli ihan ottelun lopussa omasta päästä alivoimalla tyhjään maaliin". Kyseessä oli Jukan uran ensimmäinen alivoimamaali Mestiksen runkosarjassa. Hermeksen maalissa pelasi Juuso Riksman. "Riksman, HIFK:n junnuja, oli siihen aikaan sarjan parhaimpia maalivahteja". Jukkaa ei kahdesta maalista huolimatta palkittu ottelun parhaana pelaajana, kunnian sai joukkuekaveri maalivahti Joni Hallikainen, joka pelasi uransa ensimmäisessä Mestis-ottelussa heti nollapelin.
Joulukuussa 2000 Kiekko-Vantaan pelaajilla oli edessään odotettu muutto uusiin ympyröihin: Tikkurilan jäähalli oli uusittu ja remontoitu, oli syntynyt Valtti-Areena, Kiekko-Vantaan uusi 'kotiluola'. Avajaisottelussa joukkue kohtasi SM-liigajoukkue Helsingin Jokerit, katsomot olivat tottakai täynnä. Kun joulukuussa 2007 Jukan paita nostetaan ensimmäisenä pelaajana kautta aikojen Valtti-Areenan kattoon, voidaan sanoa, että kyseessä on myös ensimmäinen pelaaja, joka aikoinaan luisteli ensimmäisenä edustusjoukkueen pelaajana Valtti-Areenan jäällä. "Kun lähdettiin alkulämmittelyyn, Takalan Markun kanssa juostiin käytävällä kilpaa kumpi saisi ensimmäisenä hypätä uuden Valtti-Areenan jäälle". Ja Jukkahan tuon juoksukisan voitti.
Ensimmäinen virallinen sarjaottelu Valtti-Areenassa pelattiin heti joulutauon jälkeen, 3. tammikuuta 2001. Vastassa oli Jukurit, joka oli varsin tyly juhlavieras hakemalla Tikkurilasta voiton maalein 2-5. "Sen muistan, että puheita oli todella paljon ennen ottelua, pitkään saatiin seisoa viivalla ja odotella". Jukureiden Antti Laakso sai nimensä historian kirjoihin viimeistelemällä Areenan ensimmäisen Mestis-maalin ajassa 7:47, mutta niin sai nimensä historiaan myös Jukka. Sillä Kiekko-Vantaan ensimmäisen Mestis-maalin Valtti-Areenassa ampui Takala ja Jukan syötöstä. Sama kaksikko siis kuin kilpaili kuukautta aiemmin kunniasta olla ensimmäinen Areenan jäällä luistellut lohipaita.
Kiekko-Vantaa pelasi läpi koko kauden ajan kärjen tahdissa, siitä huolimatta päävalmentajana kauden aloittanut Pentti Hiirros sai potkut helmikuussa 2001. Tilalle astui Hiirroksen kakkosvalmentajana toiminut Iiro Järvi. Lohipaitojen loppusijoitus runkosarjassa oli neljäs, näin se sai puolivälieriin kotiedun. Kotiedusta huolimatta joukkue ei voittanut yhtään play offs ottelua, vaan Vaasan Sport meni välieriin voitoin 0-3. "Luulen, että play offseissa kävi niin kuin monelle nousijajoukkueelle on käynyt, että oltiin jo tyytyväisiä siihen, että päästiin sinne. Ehkä meillä tyhjeni palkeet jo siihen, että oltiin kuitenkin ensimmäisellä kaudella runkosarjassa neljänsiä".
Ensimmäinen kausi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli juuri sitä mitä Jukka oli etukäteen odottanutkin. "Kaikki oli uutta. Täysin erilaista kuin mitä oli Suomi-sarjassa. Silloin se muuttui vähän ammattimaisemmaksi. Ennen Mestistä kyse oli harrastuksesta, Mestiksen myötä jääkiekosta tuli vähän niin kuin toinen ammatti". Jukka pelasi kaikki kauden 44 runkosarjan ottelua sekä kolme play offs ottelua. Runkosarjan tehot olivat komeat: 8+16=24, 73 jäähyminuuttia ja tehotilasto + 18. Ensimmäiseltä Mestis-kaudelta Jukka muistaa myös erään hauskan tapauksen. "Kauppisen Marko oli pelannut aiemmin kaudella maajoukkueessa Tshekin turnauksessa. Myöhemmin Jokerien Raimo Summanen pisti Kauppisen meille Vantaalle pelaamaan. Maajoukkueesta divarikiekkoa pelaamaan, tuntui varmaan Kauppisesta hyvältä".
2001-2002 - Yhden kauden maali- ja piste-ennätys
Toisella Mestis-kaudella Jukka täräytti 44 ottelussa puolustajalle komeat 13 maalia. "Olen joskus sanonut, että silloin ei tarvinnut kuin muistaa ampua oikeaan päätyyn niin aina meni maaliin. Silloin kyllä upposi kaikki". Syöttöpisteitä kertyi 11, lukemat ovat Jukan Mestis-uran yhden kauden ennätyspisteet. Samalla kaudella syntyi myös uran yhden ottelun piste-ennätys. Tammikuun neljäs päivä vuonna 2002 kotiottelussa Ahmoja vastaan Jukka ampui kaksi maalia ja syötti yhden. Ahmojen maalissa pelasi vantaalaisille ja Jukalle erittäin tuttu mies: Sami Heinonen. "Niitä maaleja en muista, mutta sen muistan kun kävin kuittailemassa pelin jälkeen Heinoselle", Jukka nauraa.
Palataanpa vielä kauden ensimmäiseen otteluun, sillä siinä ottelussa Jukka teki Mestis-historiaa. Kiekko-Vantaa kohtasi kauden avausottelussaan Haukat Järvenpäässä. Haukkojen maalivahti Mika Nyman sai ajassa 0:06 kahden minuutin jäähyn ammuttuaan kiekon katsomoon. Kiekko-Vantaa käytti ylivoimansa tehokkaasti hyödykseen: ajassa 0:17 Jukka siirsi lohipaidat 0-1 johtoon Pete Suonpään sekä Mika Peltosen esityöstä. Kyseessä oli avauskierroksen nopein avausmaali sekä samalla myös Mestiksen kautta aikojen nopein ns. kauden avausmaali (2000-2007). Lisäksi maali on nopein Kiekko-Vantaan tekemä avausmaali ylivoimalla Mestiksen runkosarjan ottelussa (2000-2007) kautta aikojen. Jukka ampui ottelussa myös toisen maalin ylivoimalla. Ottelu päättyi lopulta tasan 2-2.
Helmikuussa 2002 Jukka ampui kahden päivän aikana kaksi voittomaalia: 1. helmikuuta Diskosta vastaan Jyväskylässä ja heti seuraavana päivänä kotijäällä Valtti-Areenassa TuTo:a vastaan. Kauden avausottelun tapaan Jukka oli nopea myös maaliskuun ensimmäisenä päivänä kotiottelussa UJK:ta vastaan. Hakkaraisen lavasta lähti ottelun avausmaali ja kellot pysähtyivät punalampun syttyessä aikaan 0:15. Kyseessä on Kiekko-Vantaan Mestis-historian nopein ottelun avausmaali kautta aikojen.
Kiekko-Vantaa pelasi jälleen kerran vahvan runkosarjan sijoittuen Jukureiden ja KooKoo:n jälkeen kolmanneksi. Puolivälierissä taivas kuitenkin jälleen synkkeni. Tappio viiden ottelun sarjassa 2-3 KalPa:lle, ottelusarja jossa ei nähty yhtään kotivoittoa. Jos ensimmäisen kauden play offs tappio ei vuotta aiemmin harmittanut niin paljon, tämä tappio sen sijaan otti päähän ja rankasti. "Jäi kyllä pahasti kaivelemaan ne pelit. Viidennessä pelissä tuomari
hyväksyi KalPa:n potkumaalin pari minuuttia ennen loppua. Se jäi
harmittamaan, silloin oltais voitu mennä pitkälle". Jukka saalisti uransa ensimmäisen Mestiksen play offs tehopisteensä neljännessä ottelussa (yhteensä uran seitsemäs Mestiksen play offs ottelu) Kuopiossa. Ajassa 44:56 syntynyt tehopiste oli syöttö Hannu Väisäsen ampumaan 1-4 maaliin, joka lopulta jäi myös ottelun voittomaaliksi (lopputulos 3-5). Maalin toinen syöttäjä oli lohipaitojen maalivahti Markus Helanen.
2002-2003 - SM-liigaan... Mestiksen finaaleissa...
Kausi 2002-2003 on jäänyt ehkä parhaiten Jukalle mieleen, koska tuon vuoden aikana tapahtui ja paljon. Kiekko-Vantaan joukkueen runko pysyi edellisestä kaudesta lähes muuttumattomana, Jami Kauppi jatkoi päävalmentajana ja pelaajilla oli edellis kauden kevään pettymyksen jälkeen kova nälkä pelata vieläkin paremmin, mennä oikeasti pitkälle. Runkosarjan alku osoitti, että puheet kovasta joukkueesta eivät olleet turhia. Kauden 15 ensimmäisestä ottelustaan Kiekko-Vantaa hävisi vain kolme. Joukkuehenki oli erinomainen, peli kulki erinomaisesti. Marraskuun puolivälissä Jukan suunnitelmiin ja ajatuksiin sen kauden osalta tuli kuitenkin iso muutos.
13. marraskuuta 2002. Kiekko-Vantaa on juuri kaatanut Ahmat jatkoajalla maalein 4-3. "Pelin jälkeen olin kopissa, kun Filppulan Ilari tuli sanomaan pukukoppiin, että Lehdon Marella (Markus) on asiaa. Menin juttelemaan ja Mare sanoi, että Risto Jalo oli ollut katsomassa peliä. Ilveksessä oli pakkipulaa ja Mare kysyi, että lähdetkö sinne. Menihän siinä vähän jauhot suuhun, pientä paniikkia iski. Mietin vähän aikaa ja sitten ilmoitin, että sillä ehdolla voin lähteä, että minulle säilyy paikka täällä (Kiekko-Vantaa) jos tulen takaisin". Yhteisymmärrykseen päästiin seurojen välillä ja Jukka oli Tampereella jo seuraavana päivänä. Jukka oli ennen Tampereelle siirtymistään pelannut yhtäjaksoisesti Kiekko-Vantaan paidassa kaikki 113 seuran ensimmäistä Mestis-ottelua (runkosarja ja play offs 2000-2003). "Ensimmäinen kuukausi meni ihan ok, ehdittiin sopia jo kuukauden jatkosta mutta sitten hajosi polvi juuri ennen joulutaukoa ja olin pari viikkoa sivussa".
Yhteensä Jukka pelasi Ilveksen paidassa SM-liigaa 16 ottelua, pistesarakkeeseen merkittiin yksi syöttöpiste. Uran ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt tehomerkintä SM-liigasta. Tuon pisteen Jukka muistaa hyvin. "Se oli Hockey Night (MTV3) peli Pelicansia vastaan. Pakki-pakki syöttö oman maalin takana Jukka-Pekka Laamaselle, joka heitti roikkusyötön vastustajan siniviivalle josta Hirvosen Ville läpiajoon ja maali". Paluu Vantaalle ja Mestikseen ei ollut mikään "maitojunalla kotiin" episodi vaikka niin joskus yleisesti luultiinkin. Kyseessä oli Jukan oma toive päästä pelaamaan joukkueeseen jolla oikeasti oli jotain pelattavaa, Ilves kun tuohon aikaan oli liigan todellinen heittopussi. "Kyllähän siellä pääsi pelaamaan, mutta rooli oli pienempi ja joukkueena ei ollut oikein mitään panosta, tiedettiin, että ollaan jumboja. Mietin jo vähän silloin siirron aikaan, että mitä tehdä kun täällä (Vantaalla) oli kuitenkin mahdollisuus mennä pitkälle. Olisin saanut käytännössä jatkaa koko loppukauden Ilveksessä. Ilmoitin sitten agentille, että haluan palata takaisin Vantaalle. Kyllä se oli motiivi, että tiesin, että Vantaalla oli mahdollisuus mennä pitkälle. Enkä todellakaan katunut sitä päätöstä"
Ilveksessä Jukka pelasi numerolla viisi, sama numero jolla oli pelannut juniorina
Seuraavan kerran Jukka pelasi Vantaalla 18.tammikuuta 2003 vierasottelussa KooKoo:ta vastaan. Kevät ei ollut Kiekko-Vantaalle alkukauden kaltaista voitosta voittoon kulkua, sen sijaan murskatappiot Kokkolassa ja Kajaanissa pudottivat lohipaidat aika monen papereissa suosikin asemasta haastajan rooliin. Runkosarjan neljästä viimeisestä pelistä Vantaa voitti kuitenkin kolme ja pelasi yhden tasan, eväät hyvälle play offs keväälle olivat jälleen olemassa. Jukan lisäksi muitakin lohipaitoja oli käynyt runkosarjan aikaan haistelemassa liigatuulia, tämä lisäsi joukkueen iskukykyä.
"Kuusiston Teemu kävi HPK:ssa, Väisäsen Hannu Lukossa. Schantz (Matias) oli myös Ilveksessä vähän aikaa, mutta ei pelannut". Muitakin muutoksia kauden aikana joukkueessa tapahtui. Mika Peltonen lähti Norjaan ja Tommi Hannus tuli Vantaalle Jokereista.
Mestiksen hopea 2003 - vantaalaiskiekon kaikkien aikojen paras saavutus
Puolivälierissä Kiekko-Vantaa sai vastaansa Hokin. "Kyllä me tiedettiin jo pleijareiden alussa, että meillä on saumat
mennä pitkälle. Hokki oli ehkä kuitenkin pahin meille niistä neljästä
vaihtoehdosta mitä oli tarjolla. Vähän samanlainen joukkue kuin mekin,
nuori ja hyvin liikkuva". Lohipaidat jyräsivät mitalipeleihin puhtaalla 3-0 voitolla. Kaksi otteluista ratkesi tosin vasta jatkoajalla. "Se sarja ratkesi käytännössä siihen toiseen otteluun, kun voitettiin
Kajaanissa jatkoajalla. Todettiin, että ei me tätä voida enää mokata". Hokkia vastaan Jukka myös teki uransa ensimmäisen play offs maalin Mestiksessä. Kyseessä oli 8. maaliskuuta pelattu sarjan avausottelu Tikkurilassa. Jukan maalilla Kiekko-Vantaa siirtyi 3-0 johtoon ajassa 15:59, syöttäjänä toimi Hannus. Maali jäi lopulta myös ottelun voittomaaliksi, sillä lohipaidat voittivat ottelun lukemin 6-2. Hokin maalissa pelasi Pasi Häkkinen.
Välierissä vastaan tuli runkosarjan kakkonen KooKoo. Vaikka joukkueilla oli ollut runkosarjassa vain kolmen pisteen ero, moni piti kouvolalaisia selkeänä ennakkosuosikkina. Kiekko-Vantaa ei kuitenkaan asiantuntijoiden arvioita kumarrellut vaan jyräsi finaaleihin otteluvoitoin 3-1. Ensimmäisessä ottelussa Jukka ampui ottelun voittomaalin. Lisäksi Kouvolassa pelattu sarjan kolmas ottelu on jäänyt Jukalle erityisesti mieleen. Petteri Linnonmaa ratkaisi voiton lohipaidoille ajassa 88:24. "Olin niin loppu ettei jaksanut edes tuulettaa sitä voittomaalia. Ei se edes tuntunut voitolta, pääasia, että se peli loppui". Jukka pelasi ottelussa arvioiden mukaan lähes 40 minuuttia!
Kevään 2003 finaalit ovat jääneet historiankirjoihin suurin otsikoin muuallakin kuin vain Vantaalla ja Mikkelissä. On jopa sanottu, että kyseisen kevään finaalisarja olisi kaikkien aikojen jännittävin play offs sarja mitä on Mestiksessä vuosina 2000-2007 pelattu. Lohipaidat pääsivät jälleen lähtemään altavastaajan roolissa, olihan Jukurit voittanut runkosarjan. "Jos KooKoo:ta pidettiin ennen semifinaaleja suosikkina, niin pidettiin myös Jukureita ennen finaaleja". Kiekko-Vantaalla oli kuitenkin niin uskomaton putki päällä, että joukkuetta oli todella vaikeata voittaa. Avausottelu kirjattiin Mikkelissä Kiekko-Vantaan nimiin lukemin 2-3. "Oltiin vähän yllättyneitä, että voitettiin se eka peli Mikkelissä. Se tuli vähän puskista". Voittokulku jatkui myös kotona (4-2) joten Mikkelissä kolmannessa ottelussa mestaruus oli ensimmäistä kertaa katkolla vantaalaisille. Vaikka voitto menikin jännittävien vaiheiden jälkeen Jukureille melko selkein 3-0 lukemin, ottelusarjan katkaisemiseen oli vierailla kaikki eväät. "Kahden erän jälkeen tilanne oli 0-0 ja Filppula (Ilari) pääsi yksin läpi. Ei tehnyt maalia ja Jukurit iski heti perään pari. Peli oli siinä".
Neljäs finaali, Valtti-Areena. Ehkä Kiekko-Vantaan 13-vuotisen historian ikimuistoisin ja puhutuin ottelu. "Siitä ei kauheasti viitsi puhua, se harmittaa aivan älyttömästi, vieläkin", Jukka vastaa hiljaisella äänellä. Mestaruus oli niin lähellä, että reaktio on ymmärrettävää, kun puhe kääntyy tähän perjantai-iltana 4. huhtikuuta 2003 pelattuun klassikkoon. Vantaalla oli herännyt todellinen kiekkobuumi lohipaitojen erinomaisten esitysten myötä, neljäs finaali oli loppuunmyyty jo hyvissä ajoin ennen ottelua. Vantaa, kaupunki jossa eivät olleet pallourheilun joukkueet aiemmin juhlineet, odotti Kiekko-Vantaan yltävän vielä yhteen voittoon.
Ensimmäisessä erässä ei tilastomerkintöjä nähty. Toisessa erässä lohipaitojen Teemu Kuusiston istuessa kahden minuutin jäähyä Samuli Piiroinen hiljensi Valtti-Areenan ennätysyleisön ajassa 32:59 siirtämällä Jukurit 0-1 johtoon. Kolmanteen erään Kiekko-Vantaa sai unelma-alun. Ajassa 40:34 Pete Suonpää tasoitti ottelun Matias Schantzin sekä Joni Hallikaisen esityöstä. Valtti-Areenassa ei oltu koskaan ennen koettu niin kovaa meteliä mitä Suonpään maalin jälkeen. Tunnelma oli uskomaton. Reilut neljä minuuttia tasoituksen jälkeen räjähti taas. Nyt asialla oli Henri Ekholm, syöttäjät Heikki Löfman sekä Tuomas Nikoskelainen. 2-1, mestaruus oli reilun vartin päässä. Minuutit kuluivat tuskallisen hitaasti. Ajassa 54:48 Hakkarainen sai jäähyn, ei kuitenkaan Jukka vaan Jukureiden Mikko. Kynsien pureskelu katsomoissa kiihtyi, jännitys tiivistyi.
Viimeinen minuutti. Ajassa 59:18 Jami Kauppi ottaa Kiekko-Vantaalle aikalisän. Valtti-Areenassa meteli on aivan uskomaton. Sitten kuin salamaniskusta kaikki romahtaa, Areena hiljenee. Jukurit on tasoittanut. Tuota maalia Jukka joutui todistamaan aitiopaikalta. "Järvinen (Pasi) kun laukoi sen tasoituksen, niin minä olin se joka yritti heittäytyä sen vedon eteen. Kuului vain sellainen suhahdus, kun kiekko hipaisi housunreunaa ja meni maaliin". Edessä oli jatkoaika. Ensimmäiset 20 minuuttia eivät ratkaisua tuoneet, toisen jatkoajan alku kuitenkin ratkaisi kaiken. 82:24 Valtti-Areenassa juhlivat sinikeltaiset. Tero Koponen siirsi mestaruuden ratkaisun viidenteen otteluun Mikkeliin. "Kyllä siinä oli rikki pelin jälkeen, henkisesti oli paljon tekemistä. Ei tullut uni silmään seuraavana yönä". Joukkue kuitenkin keräsi itsensä nopeasti kasaan, jokainen pelaaja tiesi, että vielä on yksi mahdollisuus ottaa mestaruus Vantaalle. "Onneksi siinä kuitenkin oli se yksi päivä välissä ennen seuraavaa päivää", Jukka muistelee lauantaita jolloin joukkue tsemppasi toisiaan rajun pettymyksen jälkeen.
Neljäs finaali, Valtti-Areena. Ehkä Kiekko-Vantaan 13-vuotisen historian ikimuistoisin ja puhutuin ottelu. "Siitä ei kauheasti viitsi puhua, se harmittaa aivan älyttömästi, vieläkin", Jukka vastaa hiljaisella äänellä. Mestaruus oli niin lähellä, että reaktio on ymmärrettävää, kun puhe kääntyy tähän perjantai-iltana 4. huhtikuuta 2003 pelattuun klassikkoon. Vantaalla oli herännyt todellinen kiekkobuumi lohipaitojen erinomaisten esitysten myötä, neljäs finaali oli loppuunmyyty jo hyvissä ajoin ennen ottelua. Vantaa, kaupunki jossa eivät olleet pallourheilun joukkueet aiemmin juhlineet, odotti Kiekko-Vantaan yltävän vielä yhteen voittoon.
Neljäs finaali 2003, Valtti-Areenassa yli 2000 silmäparia. Se oli silloin niin lähellä...
Ensimmäisessä erässä ei tilastomerkintöjä nähty. Toisessa erässä lohipaitojen Teemu Kuusiston istuessa kahden minuutin jäähyä Samuli Piiroinen hiljensi Valtti-Areenan ennätysyleisön ajassa 32:59 siirtämällä Jukurit 0-1 johtoon. Kolmanteen erään Kiekko-Vantaa sai unelma-alun. Ajassa 40:34 Pete Suonpää tasoitti ottelun Matias Schantzin sekä Joni Hallikaisen esityöstä. Valtti-Areenassa ei oltu koskaan ennen koettu niin kovaa meteliä mitä Suonpään maalin jälkeen. Tunnelma oli uskomaton. Reilut neljä minuuttia tasoituksen jälkeen räjähti taas. Nyt asialla oli Henri Ekholm, syöttäjät Heikki Löfman sekä Tuomas Nikoskelainen. 2-1, mestaruus oli reilun vartin päässä. Minuutit kuluivat tuskallisen hitaasti. Ajassa 54:48 Hakkarainen sai jäähyn, ei kuitenkaan Jukka vaan Jukureiden Mikko. Kynsien pureskelu katsomoissa kiihtyi, jännitys tiivistyi.
Viimeinen minuutti. Ajassa 59:18 Jami Kauppi ottaa Kiekko-Vantaalle aikalisän. Valtti-Areenassa meteli on aivan uskomaton. Sitten kuin salamaniskusta kaikki romahtaa, Areena hiljenee. Jukurit on tasoittanut. Tuota maalia Jukka joutui todistamaan aitiopaikalta. "Järvinen (Pasi) kun laukoi sen tasoituksen, niin minä olin se joka yritti heittäytyä sen vedon eteen. Kuului vain sellainen suhahdus, kun kiekko hipaisi housunreunaa ja meni maaliin". Edessä oli jatkoaika. Ensimmäiset 20 minuuttia eivät ratkaisua tuoneet, toisen jatkoajan alku kuitenkin ratkaisi kaiken. 82:24 Valtti-Areenassa juhlivat sinikeltaiset. Tero Koponen siirsi mestaruuden ratkaisun viidenteen otteluun Mikkeliin. "Kyllä siinä oli rikki pelin jälkeen, henkisesti oli paljon tekemistä. Ei tullut uni silmään seuraavana yönä". Joukkue kuitenkin keräsi itsensä nopeasti kasaan, jokainen pelaaja tiesi, että vielä on yksi mahdollisuus ottaa mestaruus Vantaalle. "Onneksi siinä kuitenkin oli se yksi päivä välissä ennen seuraavaa päivää", Jukka muistelee lauantaita jolloin joukkue tsemppasi toisiaan rajun pettymyksen jälkeen.
Hopeamitali 2003 ja rakas kotiareena lähes kuuden vuoden ajan, Valtti-Areena
Viides ottelu pelattiin siis sunnuntaina ja Mikkelissä. Myös tuo ottelu meni jatkoajalle, jota Kiekko-Vantaa hallitsi. Kun maalipaikoista ei kuitenkaan isketty, eikä tuurikaan ollut mukana, Jukurit teki ajassa 69:04 kauden viimeisen maalin ja näin joukkue pääsi juhlimaan kolmatta peräkkäistä Mestiksen mestaruutta. Kysymykseen 'maistuuko hopea neljä vuotta myöhemmin jo makeammalta' Jukka kiertelee ja kaartelee vastauksen kanssa. Tämän ymmärtää hyvin, onhan sama tilanne myös faneilla: hopea on upea saavutus vantaalaisessa kiekkoilussa kautta historian, mutta kun se mestaruuskin oli niin lähellä. Niin lähellä... "Aina kun näkee listoja mestareista ja Jukurit kolme kertaa peräkkäin, niin aina sitä ajattelee, että yksi noista voisi olla Vantaan. Se olisi ollut hienoa voittaa". Yhden asian Jukka allekirjoittaa kaudesta 2002-2003: uran ikimuistoisin kausi. "On, ihan ehdottomasti".
2003-2004 - Voittomaali jatkoajalla & synnytyssairaalaan
Kaudella 2003-2004 Jukka iski toisen kerran urallaan Mestiksessä vähintään 10 maalia runkosarjassa. 5. joulukuuta 2003 Kirkkonummella ottelussa Salamoita vastaan tilastoihin merkittiin huikeat 34 jäähyminuuttia, Jukan yhden ottelun ennätys Mestiksessä. Mitä tapahtui? "Meni herne nenään. Sain vähän väärin tuomitun jäähyn josta purnasin ja
sain siitä sitten kympin kaupan päälle vaikken mitään ihmeellistä
sanonut. Peliä oli niin vähän jäljellä, että sain lähteä pukukoppiin ja
ottamaan kamat pois. Sitten kun peli loppui, se koppihan on siinä
vaihtoaition takana, tulin päivystämään siihen aition taakse ja
kuittasin tuomarille erittäin rakentavasti". Päätuomarina oli muuten Ville Vuohtoniemi, entinen Kiekko-Vantaan pelaaja. "Tunsin Villen, olin pelannut Villen kanssa Vantaalla. Mutta ei se
vaikuttanut, olisin siinä tilanteessa sanonut kenelle tahansa
tuomarille. Muistan sen hyvin, olin aika kuumana." Mitä sitten sanoit Vuohtoniemelle, sen varmaan voi paljastaa nyt kun
pelit ovat taakse jäänyttä elämää? "Parempi etten sano", Jukka
nauraa neljä vuotta tapahtuneen jälkeen. Tuon tapahtuman seurauksena Jukalle tuli yhden ottelun pelikielto. "Urani ainoa pelikielto muuten". Päävalmentaja Jami Kauppi ei tilanteesta ns. valmentajan palautetta Hakkaraiselle antanut, mutta pieni näpäytys kuitenkin tuli. "Kun jätkät oli seuraavassa pelissä Vaasassa, Jami käski mut A-junnujen treeneihin. No siihen aikaan Kinnusen Vellu oli siellä valmentajana niin olin vaan joku puoli tuntia jäällä. Pukukopissa katsoin teksti-tv:ltä miten jätkät Vaasassa pelasi".
8.maaliskuuta 2004. Jukan elämässä ikimuistoinen päivä, runkosarjan viimeisessä ottelussa Kiekko-Vantaan kohdatessa KalPa:n Valtti-Areenassa. "Avovaimo oli synnytyssairaalassa. Tiesin, että synnytys on käynnistetty kun tulin peliin. Baballa (Kiekko-Vantaan huoltaja Pasi Salonen) oli koko ajan minun puhelin pelin aikana, että jos tulee jotain. Heti pelin jälkeen kun menin koppiin niin soitin ja avovaimon äiti vastasi, että nyt tänne ja heti. Piti lopettaa peli aikaisemmin, että ehti mukaan", ajassa 60:48 uransa ensimmäisen ja ainoan jatkoaikamaalin iskenyt Jukka muistelee. Sitä miten maali syntyi, sitä Jukka ei muista. Maalin syöttänyt Mikko Kainulainen muistaa: "Viivapelote Hakkarainen pisti viivasta kiekon pussiin, maajoukkue maalivahti (Pasi) Kuivalainen ei ehtinyt kissaa sanoa".
Terve poikavauva syntyi peli-iltaa seuraavana yönä ja sai nimekseen Iiro. Ei kuitenkaan sen aikaisen kakkosvalmentaja Iiro Järven mukaan. "Päätettiin, että jos Järvi jatkaa niin sitten ei anneta pojalle nimeksi Iiro". Ei jatkanut ja näin pojan nimeksi tuli juuri Iiro. "Kalenterista katsottiin". Ja kuin kirsikkana kakun päälle, myös seuraavan päivän lehti 'kunnioitti' hienoa perhetapahtumaa. "Otettiin seuraavan päivän Hesari talteen muistoksi pojan syntymästä ja urheilusivuilla luki vieläpä, että Hakkarainen ratkaisi jatkoajalla", Jukka muistelee hienoa tapahtumaa.
Terve poikavauva syntyi peli-iltaa seuraavana yönä ja sai nimekseen Iiro. Ei kuitenkaan sen aikaisen kakkosvalmentaja Iiro Järven mukaan. "Päätettiin, että jos Järvi jatkaa niin sitten ei anneta pojalle nimeksi Iiro". Ei jatkanut ja näin pojan nimeksi tuli juuri Iiro. "Kalenterista katsottiin". Ja kuin kirsikkana kakun päälle, myös seuraavan päivän lehti 'kunnioitti' hienoa perhetapahtumaa. "Otettiin seuraavan päivän Hesari talteen muistoksi pojan syntymästä ja urheilusivuilla luki vieläpä, että Hakkarainen ratkaisi jatkoajalla", Jukka muistelee hienoa tapahtumaa.
Runkosarjassa Kiekko-Vantaa sijoittui kahdeksanneksi, vain kaksi pistettä yhdeksänneksi sijoittunutta Haukkoja enemmän keränneenä. Puolivälierissä vastaan luisteli edelliskevään finaalivastustaja Jukurit, joka oli jo kolmannen kerran peräkkäin voittanut Mestiksen runkosarjan. Kiekko-Vantaa oli erittäin lähellä järjestää todellisen jymy-yllätyksen. "Hädin tuskin päästiin pleijareihin, ei ollut paineita, kukaan ei odottanut meiltä mitään. Sitten voitettiin se eka peli Mikkelissä ja kaikki pelaajat oli vähän suu auki, että mitä tapahtui". Toinen ottelu pelattiin 'halliritojen' takia poikkeuksellisesti Myyrmäessä. "Ei siinäkään ollut mitään paineita. 0-0 oli varsinaisen peliajan
jälkeen ja sitten toisella jatkoajalla ne iski voittomaalin. Meillä oli
jätkiä tosi vähän pelikunnossa". Erityisen vähän oli puolustajia, kun vielä Tuomas Luotonenkin loukkaantui toisessa ottelussa. "Pelattiin neljällä, viidellä pakilla koko se sarjan loppu".
Kolmannessa ottelussa siipirikkoinen Kiekko-Vantaa yllätti jälleen kaikki ja voitti. Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Näin kävi myös lohipaidoille. "Sen voiton jälkeen alkoi jo vähän tulemaan paineita, kaikki alkoi miettimään, että ehkä tässä sittenkin on mahdollisuudet mennä jatkoon". Neljäs ottelu pelattiin jälleen tutussa Valtti-Areenassa. Jos oli pelipaikka tuttu, niin oli myös ratkaisu: Jukurit voittoon jatkoajalla, aivan kuten lähes päivälleen vuotta aiemmin. "Ei me kaaduttu paineisiin siinä ottelussa, pelattiin tosi hyvin, mutta jollain ihmeellä Jukurit taas kerran käänsi senkin pelin itselleen". Ratkaisu oli todellakin hyvin 'jukurimainen'. Kiekko-Vantaa hallitsi jatkoajan ensiminuutteja näytöstyyliin, yksi ylivoimakin tarjottiin. Sitten iski sinikeltaisten Olli Sipiläinen. Nousu vasenta laitaa pitkin, raju lämäri siniviivan tuntumasta ja kiekko kahden tolpan kautta maaliin ohi Antti Niemen. Viidennessä pelissä Mikkelissä Kiekko-Vantaa ei enää pystynyt nousemaan ihmeeseen kolmatta kertaa peräkkäin. Pahasti vajaalukuisena pelanneet lohipaidat tekivät kyllä ottelun avausmaalin, mutta Jukurit voitti lopulta hyvin selkeällä erolla. Hieno ja esimerkillinen taistelu pelaajilta, mutta kun ei niin ei. "Tuli totaalinen hyytyminen, pelattiin niin kapealla materiaalilla viimeiset pelit. Eikä ollut tuuriakaan, Tikkurilan peli oli voitettavissa".
Tuon kauden Mestis-mestaruuden voittanut KalPa kaatoi finaaleissa Jukurit ja finaalisarjan jälkeen iso kiitos Kuopion suunnalta lähti myös Vantaalle, olihan lohipaidat väsyttäneet mikkeliläisiä rankassa viiden ottelun puolivälieräsarjassa. "Kaikki oli ihan varmoja, että Jukurit hoitaa meidät suoraan kolmessa ottelussa. Ei hoitanut".
2004-2005 - Ammattilaiseksi Ranskaan
Raskaan kauden jälkeen kun lomat oli pidetty, Hakkaraisen perheessä puhalsivat tällä kertaa jääkiekon osalta muutoksen tuulet. Jukka halusi pelaamaan ulkomaille ja paikkakin oli jo sovittu: Ranska ja joukkue nimeltään Briancon. "Kaikki oli jo sovittu, mutta sitten se menikin puihin. Olin jo
ilmoittanut, että lähden Ranskaan. Treenasin koko kesän ajan
Kiekko-Vantaan kanssa. Vähän aikaa se siinä sitten harmitti ja olin jo
vähän niin kuin jäämässä Vantaalle. Ilmoitin kuitenkin, että jos jotain
tulee ulkomailta niin olen lähdössä". Hieman myöhemmin agentti ilmoitti Jukalle, että toinen ranskalainen seura olisi kiinnostunut: HC Mulhouse. Kun ensimmäinen yritys oli päättynyt pettymykseen kaiken kariuduttua aivan viime metreillä, tällä kertaa Jukka oli päätöksen suhteen tarkkana. "Jos nyt en lähde niin sitten en lähde koskaan. Olin joskus haaveillut,
että olisi kiva nähdä ja kokea SM-liiga ja päästä myös ulkomaille
pelaamaan. No liigassa oli käyty ja nähty se, sitten tuli paikka lähteä
ulkomaille. Kynnys lähteä oli lopulta aika korkea, mutta sitten
ajattelin, että kadun sitä myöhemmin jos nyt en lähde". Lähtöä helpotti perheen tilanne. "Oli hyvä lähteä, kun avovaimo oli äitiyslomalla ja pieni vauva, että koko perhe pääsi lähtemään".
HC Mulhousen pelipaita sekä Ranskan mestaruusmitali 2005
Niin lähti Jukka perheineen Ranskaan, tosin Jukka ensin yksin selvittämään perusasiat kuntoon. Perhe tuli kuukautta myöhemmin perässä. Tähän väliin muuten sellainen huomio, että jos joskus törmäät tietokilpailukysymykseen 'kuka tai ketkä pelaajat ovat pelanneet numerolla seitsemän Kiekko-Vantaan joukkueessa Jukka Hakkaraisen lisäksi', tässä vastaus. Numeron 7 otti käyttöön kaudeksi 2004-2005 Antti Nyrhinen. "Se lupasi sen mulle takaisin jos olisin palannut kesken kauden Vantaalle", Jukka muistelee. Mulhouse? "Sellaiset 180 000 ihmistä, perus keski-Eurooppalainen kaupunki". Muutto ulkomaille, varsinkin ensimmäinen sellainen, ei ole koskaan
helppo prosessi. Joukkue kuitenkin hoiti asiat tyylikkäästi: asunto
järjestyi heti ja autokin löytyi.
Juuri tuohon aikaan NHL:ssä tapeltiin rahasta ja liiga oli lakossa.
Tämä toi Mulhouseen myös erään nimekkään pelaajan, Steven Reinprechtin,
Stanley Cup voittajan vuosimallia 2001, maailmanmestari 2003 sekä kevään
2004 Stanley Cup finalisti. "Kauden päätteeksi valittiin sarjan parhaaksi pelaajaksi". Jukan lisäksi joukkueessa pelasi viisi suomalaista, mm. Jani Kiviharju sekä Hermanni Vidman. Ykkösmaalivahtina torjui Ranskan maajoukkueesta tuttu Fabrice Lhenry. Vuosi Ranskassa oli Jukalle ensimmäinen ja uran ainoa täysammattilaiskausi jääkiekossa. "Kyllähän se kasvatti, pelata vuosi vaan lätkää. Oli hyvä nähdä sekin puoli". Pelitahti ei päätä huimannut, aikaa perheelle riitti. "Yleensä yksi peli pelattiin viikossa". Jukan rooli puolustuksessa kasvoi mitä pidemmälle kausi eteni. "Runkosarja pelattiin aika tasaisesti, mutta play
offsit pelattiin neljällä puolustajalla. Sellaiset puoli tuntia peliä
kohden sai pelata".
Ensimmäinen ottelu uuden seuran paidassa täysin uusissa ympyröissä ja ennen kaikkea ottelun alku sai Hakkaraisen miettimään hetken mitä oli tullut tehtyä. "Pelattiin harjoituspeli saksalaisia vastaan. Keskialoitus, olin aloituskentällisessä. Ennen kuin kiekko ehti edes putoamaan jäähän, alkoi jo ensimmäinen tappelu. Sentterit alkoi mättämään toisiaan. Mietin, että mihin mä olen oikein tullut". Ranskan liiga jakautui kolmeen kerrokseen. "Kärkijoukkueet olivat tosi hyviä porukoita. Keskitason joukkueet ihan ok. Mutta jumbojoukkueet sitten olivatkin tosi surkeita".
Aivan kuten muuallakin Ranskassa, myös Mulhousessa jalkapallo,
koripallo sekä pyöräily veivät urheilulajeista suurimman huomion. Mutta
jääkiekkokin sai oman osansa, varsinkin pudotuspelien aikaan. "Paikalliset lehdet kirjoitti isot jutut ennen kauden alkua, kaikista peleistä. Ja kun päästiin pudotuspeleissä pitkälle, media yritti jopa päästä mukaan joukkueen bussiin, mutta ei siinä onnistunut". Aiemmin kaudella Mulhouse hävisi Ranskan Cupin semifinaaleissa Brianconille, juuri sama seura johon Jukan piti alunperin mennä pelaamaan, mutta liigan puolivälierissä kosto oli suloinen. Jukka teki play offseissa kolme maalia ja kaikki juuri Brianconia vastaan. Mulhouse eteni välieriin voitoin 3-1.
Joukkueen tahti pysyi myös välierissä ja finaaleissa hurjana, tuloksena oli Ranskan mestaruus. "Jos tota Ranskan mestaruutta ei olisi voittanut, niin se 2003 Mestiksen hopea harmittaisi vieläkin enemmän kun koskaan ei olisi voittanut mitään. Okei, se nousu Mestikseen oli voitto, mutta kuitenkin voittaa jotain joukkueena. Hieno homma". Vaikka yleisömäärät Mulhousen kotiotteluissa eivät esimerkiksi SM-liigalle vertoja vedäkään, fanikulttuuri muuten oli hyvin keski-eurooppalaista, fanaattista. Kun Hakkaraisen joukkue saapui viimeisen play offs ottelun jälkeen kultamitalit kaulassa bussilla takaisin kotiin, jäähallin parkkipaikka oli täynnä ihmisiä odottamassa sankareitaan. Kaupungin torilla järjestettiin kultajuhlat, juhlat, jotka eivät ihan heti loppuneet. "Kyllähän ne kesti. Ei nyt ihan viikkoa, mutta melkein", Hakkarainen muistelee hymyillen hienoa kokemusta. Juhlahumua häiritsivät välillä kotimatkan ym. yleisten asioiden järjestelyiden hoitaminen. "Kyllähän siinä välissä piti aina vähän tsempata".
Joukkueen tahti pysyi myös välierissä ja finaaleissa hurjana, tuloksena oli Ranskan mestaruus. "Jos tota Ranskan mestaruutta ei olisi voittanut, niin se 2003 Mestiksen hopea harmittaisi vieläkin enemmän kun koskaan ei olisi voittanut mitään. Okei, se nousu Mestikseen oli voitto, mutta kuitenkin voittaa jotain joukkueena. Hieno homma". Vaikka yleisömäärät Mulhousen kotiotteluissa eivät esimerkiksi SM-liigalle vertoja vedäkään, fanikulttuuri muuten oli hyvin keski-eurooppalaista, fanaattista. Kun Hakkaraisen joukkue saapui viimeisen play offs ottelun jälkeen kultamitalit kaulassa bussilla takaisin kotiin, jäähallin parkkipaikka oli täynnä ihmisiä odottamassa sankareitaan. Kaupungin torilla järjestettiin kultajuhlat, juhlat, jotka eivät ihan heti loppuneet. "Kyllähän ne kesti. Ei nyt ihan viikkoa, mutta melkein", Hakkarainen muistelee hymyillen hienoa kokemusta. Juhlahumua häiritsivät välillä kotimatkan ym. yleisten asioiden järjestelyiden hoitaminen. "Kyllähän siinä välissä piti aina vähän tsempata".
Mestaruus kruunasi Jukan vuoden ulkomailla. "Jos ei oltais voitettu niin ei ehkä olisi niin hyvältä tuntunut se vuosi Ranskassa. Mutta kyllähän toi mestaruus teki siitä kokemuksesta täydellisen". Mulhousen joukkue tarjosi jatkosopimusta seuraavalle kaudelle. Avovaimo kuitenkin palasi työelämään Suomessa ja Jukka ei halunnut jäädä yksin ulkomaille. Näin edessä oli paluu kotimaahan. Ratkaisu oli siinäkin mielessä oikea, että Mulhousen joukkue sai myöhemmin liitolta rangaistuksen palkkasotkujen takia. Ranskassa jääkiekossa palkkakatto hallitsee joukkueiden rahankäyttöä ja Mulhousen seurajohto oli kierrättänyt palkkoja ns. yhteistyökumppaneiden kautta pelaajille 'työtehtävistä maksuina', vaikkei kyseisiä 'työtehtäviä' kukaan pelaajista ollut kauden aikana nähnytkään. Rangaistus oli kova: pudotus kolmanteen divisioonaan. "Ne joutui aloittamaan kaiken ihan nollasta". Mestaruutta ei kuitenkaan joukkueelta viety, vaikka sellainenkin mahdollisuus oli hetken aikaa olemassa. Nykyisin seura pelaa kakkosdivisioonassa, joten paluu huipulle on joukkueella vielä pahasti kesken.
Ammattiurheilijoiden kohdalla aina puhutaan rahasta. Oliko vuosi ulkomailla ammattilaisena taloudellisesti kannattava? "Asunto ja auto oli seuran puolesta. Mun tilillä piti elää koko perheen. Käytännössä sen mitä olin aiemmin saanut Suomessa päivätöistä ja Vantaalla pelaamisesta, sain Ranskassa pelkästä pelaamisesta"
2005-2006 - Uran ensimmäinen paha loukkaantuminen
Yhden Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen oli siis aika palata takaisin Suomeen. Vantaalla puhalsivat muutoksen tuulet. Päävalmentaja oli vaihtunut neljän Jami Kauppi kauden jälkeen ja markkinointi- ja urheilujohtajaksi oli palkattu Marco Poulsen. Uusi päävalmentaja Petteri Hirvonen mietitytti Jukkaa paluusta lohipaitaan. "En tuntenut häntä entuudestaan. Vähän mietin, että otetaankohan sitä joukkueeseen".
Kyllä otettiin, mutta heti alkukaudesta iski epäonni pahan loukkaantumisen muodossa, ensimmäistä kertaa Jukan uralla. Neljän runkosarjan ottelun jälkeen olkapää loukkaantui harjoituksissa, edessä oli leikkaus ja sairasloma pituudeltaan neljä kuukautta. Jos kärsi Jukka loukkaantumisen, saman kokivat myös toistakymmentä maalivahtia kauden aikana Vantaalla. Puhuttiin vantaalaisesta molarisirkuksesta. Sitten kun keväällä joukkue saatiin taas iskukykyiseksi, voittoja alkoi tulemaan. Play offseissa tie nousi kuitenkin pystyyn jo puolivälierissä, kun TuTo lähetti lohipaidat kesälomille voitoin 0-3. "Ei meillä ollut niissä peleissä mitään jakoa", Jukka myöntää.
Kyllä otettiin, mutta heti alkukaudesta iski epäonni pahan loukkaantumisen muodossa, ensimmäistä kertaa Jukan uralla. Neljän runkosarjan ottelun jälkeen olkapää loukkaantui harjoituksissa, edessä oli leikkaus ja sairasloma pituudeltaan neljä kuukautta. Jos kärsi Jukka loukkaantumisen, saman kokivat myös toistakymmentä maalivahtia kauden aikana Vantaalla. Puhuttiin vantaalaisesta molarisirkuksesta. Sitten kun keväällä joukkue saatiin taas iskukykyiseksi, voittoja alkoi tulemaan. Play offseissa tie nousi kuitenkin pystyyn jo puolivälierissä, kun TuTo lähetti lohipaidat kesälomille voitoin 0-3. "Ei meillä ollut niissä peleissä mitään jakoa", Jukka myöntää.
Runkosarjassa Jukka oli myös mukana eräässä historiallisessa tilanteessa, kun Petteri Linnonmaasta tuli ensimmäinen Kiekko-Vantaan pelaaja, joka rikkoi Mestiksen runkosarjassa 100 tehopisteen rajapyykin. Tämä tapahtui 9. maaliskuuta kotijäällä Valtti-Areenassa ottelussa Jokipoikia vastaan. Jukka oli maalin ensimmäinen syöttäjä.
2006-2007 - Uran viimeinen kausi toi myös kokemusta valmennustehtävistä
Kausi 2006-2007 jäi Jukan uran viimeiseksi. Toisen kerran tämän henkilökuvan aikana on aika oikaista yleiset harhaluulot; Jukan lopettamispäätös ei syntynyt vaikean kauden aikana ja tappioiden tai loukkaantumisten myötä, päätös uran viimeisestä kaudesta oli syntynyt jo elo-syyskuussa 2006. "Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta kyllä olin päättänyt jo kauden alussa, että tämä on mun viimeinen kausi". Lopettaminen hautui mielessä jo ennen kauden alkua kesällä. "Odottelin vähän, että pyydetäänkö jatkamaan. Jos ei olisi pyydetty niin olisin varmaan lopettanut".
Kiekko-Vantaan uusi päävalmentaja Niki Andersson arvosti Jukan osaamista ja ennen kaikkea kokemusta, joten paikka joukkueessa oli selvä tapaus. Lohipaidoista oltiin parin heikomman kauden jälkeen kasaamassa iskukykyistä ryhmää, Jukan vaikeudet alkoivat kuitenkin jo harjoituspeleissä. KooKoo:n Eemeli Koskelaisen ruma taklaus harjoitusottelussa viikko ennen kauden alkua vahingoitti Jukan polvea. Mies pystyi tapahtuman jälkeen pelaamaan, mutta ei täydellä teholla. "Parikymmentä ottelua meni niin, ettei pystynyt toisella jatkalla 'potkimaan' kunnolla. Välillä tuntui, että pelaaminen ei tuntunut enää kivalta kun jalkaan sattui joka potkulla".
Vantaa aloitti runkosarjan tappioputkella, voitti alkutalvesta otteluita, kunnes taas hieman ennen joulutaukoa iski synkkä jakso. "Täytyy sanoa, että en oikeasti tiedä tähänkään päivään mennessä mikä
siinä mätti. Odotukset oli hirveän korkealla, sitten ensimmäisissä
peleissä tuli turpaan ja paineet sitä myötä kasvoi joukkueella. Tehtiin
ihan päättömiä virheitä". Tammikuun lopussa tv-ottelussa Sporttia vastaan Jukan polveen sattui taas ja edessä oli vajaan kuukauden huili.
Tuon saman perjantaisen Sport-ottelun, jossa Jukka loukkaantui, jälkeen seurajohto päätti antaa potkut päävalmentaja Niki Anderssonille. Samalla kun kipeä polvi muistutti olemassa olostaan, Jukan viikonloppu meni asioiden selvittämiseen. "Olin kapteenina ja kaikki soitti minulle, että mitä oikein on tapahtunut. Se viikonloppu meni puhelimessa puhuessa". Anderssonin kakkosvalmentajana toiminut Pekka Siikala nostettiin loppukaudeksi päävalmentajaksi ja 'Pekin' ehdotus Jukalle yllätti kokeneen pelimiehen lähes täydellisesti. "Peki sanoi minulle, että jos et pysty pelaamaan niin tuletko valmennukseen avuksi". Jukka 'lohisydän' Hakkarainen suostui ehdotukseen, hän halusi auttaa joukkuettaan kaikin mahdollisin keinoin. Juuri kun asiat oli sovittu, tuli muutos suunnitelmiin. "Vepu (Vesa Surenkin) tuli sitten siihen hommaan. Peki ilmoitti, että Vepu tulee valmennukseen. Sittenhän mä vedin hodaria katsomossa".
Jukka ensimmäistä kertaa urallaan valmentajana - Kirkkonummi ja 9.2.2007
Kaksikko Siikala-Surenkin valmensi ensimmäisessä ottelussa Kiekko-Vantaan kotivoittoon FPS:sta, mutta seuraavan ottelun (Sport-Vantaa) murskatappion myötä Surenkin sai lähteä ja Siikala-Hakkarainen duo palasi aiempaan suunnitelmaan. Hakkarainen vahvisti osaamisellaan valmennusta kahden viimeisen runkosarjan ottelun ajan sekä puolivälierät Sporttia vastaan. Runkosarjan viimeiset ottelut Kiekko-Vantaa voitti, joten voidaankin sanoa, että Hakkaraisen voittoprosentti valmentajana Mestiksen runkosarjassa on komeat 100. "Jos ihan hätä olisi ollut, niin olisin ehkä pystynyt pelaamaan noissa pleijareissa Sporttia vastaan. Mutta sitten todettiin, että jos nämä pelit hävitään, joudutaan play outteihin (karsimaan sarjapaikasta, liiton uudistus kaudelle 2006-2007) ja on parempi, että pelaan vasta niissä peleissä jos tarvitaan. Ei se polvi sitten niissäkään peleissä vielä kunnossa ollut mutta pelaamaan pystyi". Kiekko-Vantaa hävisi puolivälierissä Sportille suoraan 0-3. Jukka kuitenkin kehuu joukkuetta. "Ne pelit oli vähän niin kuin kasvojenpesu joukkueelle, pelattiin ihan hyvin vaikka hävittiin suoraan 3-0".
"Hyvät naiset ja herrat... 7 Jukka Hakkarainen" - Kohti uran viimeistä ottelua...
Keskiviikko 28. helmikuuta 2007. Play out sarjan kolmas ottelu Valtti-Areenassa, Kiekko-Vantaalla 2-0 johto voitoissa, voitolla kesälomille ja Jukka Hakkarainen eläkkeelle. Ykköstavoite oli tottakai voittaa kolmas ottelu ja laittaa sarja poikki, mutta Jukka itse ei voinut olla miettimättä sitä mahdollisuutta, että kyseessä on mahdollisesti uran viimeinen ottelu. "Kyllä sitä mietti, että pistetään tämä sarja poikki ja tämä on sitten uran viimeinen peli. Ja nimen omaan tuossa järjestyksessä. Tottakai se kävi edellisenä iltana mielessä ja pelipäivänäkin vielä, että edessä saattaa olla viimeinen peli. Mutta pääpointti oli sarjan poikki pistämisessä". Myös pelikaverit tiesivät tilanteen. "Tuli siellä jotain huutoja kopissa, että katotaankin, että tämä on viimeinen peli Jukalle".
Ajassa 29:23 Kiekko-Vantaan johtaessa peliä 2-1, päätuomari Tom Laaksonen tuomitsi lohipaidoille rangaistuslaukauksen. Ampumaan vaihtopenkiltä hyppäsi Jukka Hakkarainen. Oliko tietoinen valinta valmennukselta, haettiin viimeiseen otteluun maalia Jukalle? "Mä en tiedä. Peki vaan sanoi mulle, että vedä sama kuin olet vetänyt harjoituksissa. En ole koskaan kysynyt, että oliko siinä sitä, että oli mahdollisesti viimeinen peli minulle". Vastaus löytyi tottakai Pekiltä itseltään. "Jukka Hakkaraiselle annettiin mahdollisuus viimeisessä pelissä yrittää maalia laittamalla mies rankkarinampujaksi. Mulle heti välähti siinä, että tämä on Jukan viimeinen peli. Vaikka johdettiin vain maalilla, niin silti annettiin se kunnia Jukalle", Pekka Siikala kertoo. Maalia ei kuitenkaan nähty, SaPKo:n maalivahti Tuomas Lohtander torjui. "Ihan hyvä yritys se oli, johonkin räpylän reunaan osui".
Ajassa 29:23 Kiekko-Vantaan johtaessa peliä 2-1, päätuomari Tom Laaksonen tuomitsi lohipaidoille rangaistuslaukauksen. Ampumaan vaihtopenkiltä hyppäsi Jukka Hakkarainen. Oliko tietoinen valinta valmennukselta, haettiin viimeiseen otteluun maalia Jukalle? "Mä en tiedä. Peki vaan sanoi mulle, että vedä sama kuin olet vetänyt harjoituksissa. En ole koskaan kysynyt, että oliko siinä sitä, että oli mahdollisesti viimeinen peli minulle". Vastaus löytyi tottakai Pekiltä itseltään. "Jukka Hakkaraiselle annettiin mahdollisuus viimeisessä pelissä yrittää maalia laittamalla mies rankkarinampujaksi. Mulle heti välähti siinä, että tämä on Jukan viimeinen peli. Vaikka johdettiin vain maalilla, niin silti annettiin se kunnia Jukalle", Pekka Siikala kertoo. Maalia ei kuitenkaan nähty, SaPKo:n maalivahti Tuomas Lohtander torjui. "Ihan hyvä yritys se oli, johonkin räpylän reunaan osui".
Ottelun viimeinen minuutti käynnissä, Jukka jäällä, uran viimeinen vaihto. Tilanne 4-3 Kiekko-Vantaalle. "Välillä tuli kelloa katsottua, mutta enemmän se oli sitä, että oli vain maalin ero, piti keskittyä. Olisi ollut varmaan vähän erilaista nautiskella jos ero olisi ollut selvempi. Sitten kun se summeri soi, niin tuli vähän ihmeellinen olo. Tyhjä olo. Ristiriitainen homma, harvoin sitä voitolla pääsee kesälomalle". Todellakin, Kiekko-Vantaan Mestis-historian ensimmäinen kerta, kun joukkue sai päättää kauden voittoon. Jukka Hakkarainen sai päättää uransa voittajana.
Viimeistä kertaa kotiyleisön edessä Valtti-Areenassa
Jukan hienon uran viimeinen joukkuekuva, otettu kauden viimeisen ottelun jälkeen
Joni Hallikainen (35) ja Jukka Hakkarainen viimeisen ottelun jälkeen
100 tehopisteen rajapyykki rikkoutui Heinolassa
Jos oli Petteri Linnonmaa kaudella 2005-2006 ensimmäinen Kiekko-Vantaan pelaaja, joka ylitti Mestiksen runkosarjassa 100 tehopisteen rajapyykin, sai Jukka kunnian olla historian ensimmäinen puolustaja joka tuohon saavukseen urallaan yltää. Juhlapiste syntyi 5. joulukuuta 2006 vierasjäällä Heinolassa ottelussa HeKi:ä vastaan. Ajassa 16:34 Sami Kautto ampui ylivoimalla lohipaidat 0-1 johtoon ja Jukka oli maalin ainoa syöttäjä. 100 tehopisteen rajapyykki rikkoutui Jukan 196. Mestiksen runkosarjan ottelussa. Kiekko-Vantaa voitti ottelun lopulta maalein 2-5. Samalla kaudella Jukka ylitti myös ensimmäisenä Kiekko-Vantaan pelaajana 300 jäähyminuutin rajapyykin ensimmäisenä pelaajana seuran Mestis-historiassa.
Hakkis ja Sege
Jukka Hakkarainen pelasi urallaan useiden loistavien pelimiesten kanssa, jääkiekko toi paljon hyviä ystäviä elämään, mutta ehkä yksi pelaajista on vuosien saatossa tullut muita läheisemmäksi. Jukka Hakkarainen ja Petri Pitkäjärvi. Tuttavallisemmin Hakkis ja Sege. "Majakka ja perävaunu", Jukka naurahtaa. Kuusi yhteistä kautta Vantaalla. Miehet kuitenkin olivat kohdanneet jääkiekon merkeissä jo paljon, paljon aikaisemmin.
"Ensimmäisen kerran törmäsin Segen kanssa b-juniori ikäisenä. Sege tuli VaKi:sta meille pelaamaan muutaman pelin kesken kauden. Sen jälkeen sitten mies meni taas takaisin VaKi:in, että silloin ei oltu vielä niin paljon tekemisissä", Jukka muistelee, jonka tie kulki läpi 90-luvun Vantaalla, mutta Pitkäjärveen hän törmäsi seuraavan kerran vasta ensimmäisellä Mestis-kaudella 2000-2001, kun Sege liittyi lohipaitoihin pelattuaan sitä ennen mm. Jokerien SM- ja EHL-liigajoukkueissa sekä Haukkojen 1-divisioonajoukkueessa. "Sen jälkeen on reissattu paljon ja syöty pastaa kilometri tolkulla", Jukka muistelee hymyillen.
Hakkis ja Sege on viimeisten vuosien saatossa tunnettu vieraspelimatkoilla erityisesti bussin takapenkin valloituksesta. Hyvin useinhan joukkueen kokeneimmat pelaajat istuvat bussimatkoilla aina ja yleensä takapenkillä. Ensimmäisen Mestis-kauden vieraspelimatkoilla legendaarisen takapenkin valloittivat muut pelaajat (Takala, Roslund...), mutta sen jälkeen kaksikko on istunut pelimatkat aina takana. Sege istui menosuuntaan katsottuna vasemmalla, Hakkis oikealla. "Tai itseasiassa minä nukuin ja Sege pelasi korttia", Jukka naurahtaa. Mutta on Hakkiskin korttia pelannut vuosien saatossa. "Olen, paljonkin! Yleensä menomatkalla nukuin tai makoilin koko matkan. Aina oli tyyny ja korvatulpat mukana. Mutta en minä niin paljon matkoilla nukkunut mitä noi pelikaverit aina värittää. Sege taas ei nuku ollenkaan. Tai sitten jos se nukkuu niin sitten se tuhisee ja kukaan muu ei pysty nukkumaan. Sitä en vieläkään ymmärrä, että kaveri on metrineljäkymmentä pitkä ja silti onnistuu valloittamaan neljä penkkiä viidestä. Mulle jäi aina se yksi penkki", Jukka nauraa. Sege muistaa tilanteen toisin: "Hakkis joutui nukkumaan aina lattialla ja mulla oli pehmeä penkki".
Tällä kaksikolla ei koskaan ollut tylsää vieraspelimatkoilla. "Onhan siellä takapenkillä juttuja kerrottu vuosien varrella. Naurettu kippurassa, samoja juttuja vuodesta toiseen. Vähän niin kuin mitä itse on aikaisempina vuosina kuullut muilta vanhemmilta pelaajilta. Ne tarinat aina vähän elää, joku aina kertoo niitä eteenpäin". Myös hotellihuoneen ystävykset yleensä jakoivat pelireissuilla, samoin kauden päätösristeilyllä Hakkarainen-Pitkäjärvi kirjautui samaan hyttiin. Viime kaudella Mestiksen maalikuninkuuden voittanut Jussi-Mikko Makkonen on huomannut parivaljakon erinomaisesti toimivan ystävyyssuhteen. "Mieleen on jäänyt erityisesti yksi pelireissu, kun Sege ja Hakkis istuu siellä takapenkillä yleensä niin sitten yhdellä reissulla Hakkis ei ollut mukana ja Sege huuteli koko matkan ajan bussissa joka suuntaan ja tätä ei ollut tapahtunut koskaan ennen eikä tapahtunut sen jälkeen. Kai se Hakkis oli joku Segen vartija", nykyisin Mikkelin Jukureita edustava Makkonen (kaudet 2005-2007 Kiekko-Vantaassa) nauraa.
Helmikuussa 2007 Jukan viimeisen ottelun jälkeen molemmilla herroilla olivat tunteet pinnassa. Jukan lopettamispäätös tiedettiin ja se piti, Segellä oli tilanne vielä täysin auki.
"Pelin jälkeen tuli sellainen äijämäinen halaus, että kyllä tämä on tässä", Jukka kertoo. Kun kymmenisen kuukautta tuosta illasta on kulunut, Jukalla on edessään numeronjäädytys ja paidan kattoon nostaminen Valtti-Areenassa. Sege sen sijaan pelaa Jukan juhlaottelussa uransa 300. runkosarjan ottelun Kiekko-Vantaan paidassa. "Jos Sege ei pelaisi tällä hetkellä niin varmaan molempien paidat nostettaisiin kattoon torstaina. Mutta eiköhän sekin aika tule vielä, vaikkei Vantaan oma kasvatti olekaan".
Jääkiekon jälkeinen elämä ja ajatuksia omasta urasta
Kun on ollut jääkiekossa mukana aina pikkupojasta saakka, vetäytyminen pelikentiltä ei koskaan ole helppoa. Ei varsinkaan miehelle, joka on elänyt intensiivisesti lajissa 'sisällä' viimeiset vuodet, päivästä päivään ja viikosta viikkoon. Vieroitusoireita? "Yllättävän vähän on tullut. Kyllähän kun näitä pelejä on käynyt katsomassa, niin on käynyt mielessä, että olisi kiva olla tuolla pelaamassa", Jukka myöntää. Yöunia ei ole kuitenkaan mennyt miettiessä, että vieläkö pitäisi pelata. "Ei voi sanoa, että olisi kivuttomasti mennyt, mutta ei mitään
suurempaa
ongelmaa missään vaiheessa. Pelkäsin vähän tätä syksyä. Ajattelin
etukäteen, että kesä menee nautiskellessa, mutta sitten syksy olisi
vaikeampi kun pelit alkaa. Mutta yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt".
Pukukoppielämä, pelikaverit, voittamisen riemu... "Kyllähän sitä tiettyä asioita kaipaa. Joskus jopa tulee mieleen, että olisi kiva istua bussissa matkalla vieraspeliin Vaasaan". Jukka on ollut jo harjoituspeleistä lähtien tuttu näky Valtti-Areenan katsomossa. "Kyllä mä käyn katsomassa aina pelit kun on vain mahdollista.
Vieraspelitkin seuraan kotona teksti-tv:n tai netin kautta ihan
reaaliajassa. Hengessä ollaan edelleen mukana". Entä sitten jatkosuunnitelmat jääkiekon suhteen? Jukka työskentelee IF:illä suurasiakkaiden vastuuvakuutusten assistant underwriter'ina, mutta jääkiekollekin miehellä olisi varmasti paljon annettavaa. "Kaikki on auki. Kyllä varmaan jollain tavalla
tulen toimimaan jääkiekon parissa tulevaisuudessa. Kiinnostaisi tehdä
kaikkea, pelata, valmentaa, mutta aika ei riitä. Sitten kun on sopiva
tilanne siviilipuolelta niin ehkä. Kaikki on auki. Katotaan".
Kysymykseen uran hienoin ja ikävin muisto vastaus löytyy molempiin kevään 2003 finaaleista Jukureita vastaan. "Ne finaalit, neljäs peli kotona ja halli täynnä. Oli uskomatonta pelata sen upean yleisön edessä. Mutta sitten se tappio jatkoajalla, muistan erityisesti sen tasoitusmaalin. Se harmittaa aivan älyttömästi". Myös tuon kevään play offseista löytyy Jukan uran ikimuistoisin maali. "Hokkia vastaan sen kevään pleijareissa kotipelissä pyöritin koko Hokki-viisikon sekaisin". Muista uran hienoista hetkistä myös Ranskan mestaruuden Jukka arvostaa erittäin korkealle, samoin nousun Mestikseen 1999.
Peliin valmistautuminen a'la Jukka Hakkarainen? "Riippui vähän oliko
koti- vai vieraspeli, mutta kotipeleissä pelipäivät oli yleensä vapaata
töistä, aamujäät kävin yleensä aina, sitten kotiin syömään, päiväunet,
yleensä aina ensimmäisenä hallilla, kamat kuntoon, vähän futista tai
venyttelyä ja hyvissä ajoin varusteet päälle". Taikauskoa, rituaaleja?
"Ei mitään erityistä. Vasen luistin aina ensimmäisenä jalkaan ja oikea
luistin kiristettiin ensin. Samassa järjestyksessä laitoin kamat aina
päälle, mutta ei mitään muuta erikoista". Vaikka Jukka rauhallinen ihminen onkin, jääkiekossa tunteet joskus vähän kuohuivat. Myös pukukopin puolella hiljainen-Hakkarainen oli harvinainen näky. "Kyllä mä yleensä aina olin kopissa äänessä, ehkä välillä vähän liikaakin. Toiset tykkäsi, toiset ei".
Jos kaikkien pelivuosien jälkeen saisit tehdä jotain toisin, mitä tekisit? "Omatoimista harjoittelua lisäisin", Jukka naurahtaa. Entä vaikein vastustaja Mestiksessä kautta aikojen, joukkue ja joku pelaaja? "Jukurit tietysti, ne oli aina kovia. Mutta niistä peleistä kuitenkin aina nautti, ne oli hyviä pelejä. Sanotaan TuTo. Pelaajista Tero Forsell ja Petri Lehtonen". Vieraspelimatkoista, paras ja huonoin vieraspeli paikkakunta? "Vaasassa oli tunnelmaa, siellä oli aina kiva pelata. Forssassa taas ei, varsinkaan hallin puolesta". Entä parhaat jutut pukukopissa kautta aikojen? "Mika Peltonen, ei voi muuta sanoa".
Paita Valtti-Areenan kattoon torstaina 6.12.2007
Torstaina se sitten siis tapahtuu. Pelipaidan kotihallin kattoon nostaminen on ehkä suurin kunnia mitä jääkiekkoilija voi urallaan saada. Se, että on vielä niinkin ison kaupungin kuin Vantaa ensimmäinen pelaaja joka jääkiekossa tämän kunnian saa, se on todella iso asia.
Soitto toiminnanjohtajalta paidanjäädyksestä yllätti Jukan täydellisesti. "Sami
(Simola) soitti 7. marraskuuta kello 13:05 (tarkistus kännykästä). Ei
oikein löytänyt sanoja, ei tiennyt mitä sanoa. Sami kysyi, että eihän
sulla ole mitään itsenäisyyspäivänä? Kysyin, että mitäs silloin on.
Sami sanoi, että silloin nostettais sun paita Valtin kattoon. Menihän
siinä ihan sanattomaksi. Enkä oikein vieläkään löydä sanoja. Ei oikein
tiedä miten olisi. En olisi uskonut, että tälläistä tapahtuisi.
Kyllähän sitä viimeisinä vuosina kopissa vitsiä väännettiin, mutta ei
sitä koskaan olisi uskonut". Juhlailta luonnollisesti jännittää hieman, mutta niin myös jännittää juhlaillan jälkeinen aika. "Kyllähän se varmaan tuntuu jännältä tulla sitten jatkossa
halliin, kun se paita on tuolla katossa. Ellei sitten Pitkäjärvi lämää
sitä alas", Jukka naurahtaa.
Kun viime keväänä uran viimeisen ottelun jälkeen nuoremmat pelaajat
lähtivät kaupungille juhlimaan kauden päättymistä, Jukka suunnisti
kotiin. Seuraavana päivänä oli edessä normaali työpäivä, juhlalle ei
jäänyt aikaa. Torstaina 6.12.2007 on kuitenkin juhlan aika, se ilta on
omistettu Jukka Hakkaraiselle, pelaajalle jolla ihan oikeasti ja
aidosti oli ja on lohisydän.
"Johtaja, päällikkö, todellinen liideri..."
Jukka Hakkarainen mm. valmentajien ja pelikavereiden omin sanoin kerrottuna
Sami Simola
Kiekko-Vantaan toiminnanjohtaja
Kiekko-Vantaan toiminnanjohtaja
Meille on ollut jo pari vuotta selvää, että kun Hakkis lopettaa aktiiviuransa niin paita nostetaan kattoon. Hakkis on niin perusvantaalainen jääkiekkoilija kuin vain voi olla. Hänen upea pelihistoriansa alkaen luistelukoulusta aina monivuotiseksi edustusjoukkueen luottopakiksi hakee vertaistaan. Hakkis jos joku on ansainnut numeron jäädytyksen ja haluamme kunnioittaa hänen uraansa ensimmäisenä Kiekko-Vantaan historiassa. Kiekko-Vantaa on vielä todella nuori seura (13 vuotta), mutta halusimme jo nyt aloittaa hienon perinteen ja mikä sen parempi kuin aloittaa perinne numerolla 7.
Jami Kauppi
Jukan valmentajana Mestiksessä 2001-2004
Jukan valmentajana Mestiksessä 2001-2004
Eihän tässä muuta voi kuin onnitella Hakkista ja kiittää hyvistä pelihetkistä Vantaalla. Historiallinen hetki vantaalaisessa jääkiekkoilussa ja haluaisin ehdottomasti olla paikalla näkemässä, varmasti itsekin liikuttuneena Hakin puolesta! Onnea Hakkis!
Jukka-Pekka Annala
Ilveksen kakkosvalmentaja kaudella 2002-2003 Jukan pelatessa SM-liigaa
Ilveksen kakkosvalmentaja kaudella 2002-2003 Jukan pelatessa SM-liigaa
Hakkaraisen Jukka on kyllä jäänyt mieleeni. Tosi rehdin oloinen kaveri, joka pienen alkujännityksen jälkeen pelasi muutaman todella hyvän pelin Ilveksen takalinjoilla. Joukkue otti hänet helposti vastaan ja luulen, että Jukka viihtyi, sen aikaa kun Tampereella oli, melko hyvin. Jukalle terveisiä ja onnittelut minunkin puolestani.
Pekka Siikala
Jukan valmentajana A-nuorissa 90-luvulla sekä Mestiksessä 2005-2007
Jukan valmentajapari Mestiksessä viiden ottelun ajan 2007
Jukan valmentajana A-nuorissa 90-luvulla sekä Mestiksessä 2005-2007
Jukan valmentajapari Mestiksessä viiden ottelun ajan 2007
Muistan hyvin yhden vuoden, kun Jukka pelasi A-nuorissa kun olin siellä valmentajana. Jukka oli kapteenina ja oli jo silloin ihan päällikkö! Jukka johti sitä joukkuetta. Silloin Kiekko-Vantaa pääsi ensimmäistä kertaa karsimaan A:n SM-sarjaan. Voitettiin SaiPa kaksi kertaa ristiinkarsinnoissa. Jukka pelasi joka toista vaihtoa ja hoiti hommat tyylikkäästi. Jukalla on todella mahtava näkemys pelistä. Pelaajathan eivät tiedä millaisia keskusteluja valmentajat käyvät valmentajakopissa. Jukalla oli todella hyviä ideoita ja näkemyksiä mitä voisi tehdä, mitä pakkipareja, mitä ketjuja, mitä voisi muuttaa ja mitä voisi kokeilla.
Pekka "Peki" Siikala (vas.) ja Jukka Hakkarainen (oik.) Vaasassa keväällä 2007
Niki Andersson
Jukan valmentaja Mestiksessä 2006-2007
Nosti Jukan ensimmäistä kertaa urallaan joukkueen kapteeniksi lokakuussa 2006
Jukan valmentaja Mestiksessä 2006-2007
Nosti Jukan ensimmäistä kertaa urallaan joukkueen kapteeniksi lokakuussa 2006
Ennen kauden 2006-2007 alkua Niki kuvaili Jukkaa pelaajana: Yksi sarjan kokeneimmista puolustajista. Todellinen täsmäase ylivoimalla, tarkka ja tulinen lämäri. Kiekon käsittely varmaa ja taitavaa. Erinomainen sijoittuja.
Petri Pitkäjärvi
Jukan joukkuekaveri kuuden kauden ajan, 2000-2004 ja 2005-2007
Jukan joukkuekaveri kuuden kauden ajan, 2000-2004 ja 2005-2007
Hakkis on kropaltaan kuin Hunks. Hakkis nukkui kaikki pelireissut mennen tullen. Mahtava pelimies, ylivoimalla todella hyvä viivamies. Kauden päätösristeilyllä Hakkis oli aina kova tanssimaan letkajenkkaa! Kaukalossa puolustuksen kivijalka. Onnea Hakkis! Hieno ura takana ja varmasti hieno ura edessä.
Mikko Kainulainen
Jukan joukkuekaveri kolmen kauden ajan, 2001-2004
Jukan joukkuekaveri kolmen kauden ajan, 2001-2004
Todella fiksu ihminen kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella. Herrasmies. Valtava ylivoimapelote viivassa, huikea lämäri, kiekko löysi tien kotiin aina. Joukkuepelaaja, aina taisteli joukkueen eteen. Vieraskaukaloissa ehkä vähän vihattukin persoona juuri sen takia, että oli periksiantamaton joukkuepelaaja. Kyllähän miehellä olisi vielä paljon annettavaa kaukalossa, jos niin haluaisi, mutta hieno päätös keskittyä siviilielämään, antaa perheelle ja päivätyölle aikaa. Terveiset Hakkikselle ja onnea uusiin haasteisiin!
Petteri Linnonmaa
Jukan joukkuekaveri viiden kauden ajan, 2000-2004 ja 2005-2006
Jukan joukkuekaveri viiden kauden ajan, 2000-2004 ja 2005-2006
Jukka Hakkarainen, jääkiekkoilijan perikuva. Jukasta tuli todella hyvä
kiekollinen puolustaja meille vuosien saatossa ja pelasikin isossa
roolissa. Loukkaantumiset tosin vaivasivat viimeisinä kausina, vaikka
mies tunnollisesti otti osaa venyttelyharjoituksiin. Joukkueen
todellinen isä-hahmo, joka piti järjestystä yllä kopissa ja kopin
ulkopuolella, mutta ennen kaikkea tuli kaikkien (pelikaverit,
valmennus, HUOLTO, fanit) kanssa toimeen ja tämän takia monena vuotena
kapteenistossa antamassa palautetta tuomareille. Vuosien aikana sain
kokea monet puukot Hakkaraiselta pelikaverina, nyt näemme hänet
Valtti-Areenan piippuhyllyllä puukkoraadissa.
Marko From
Jukan joukkuekaveri kolmen kauden ajan, 2003-2004 ja 2005-2007
Pelaa nykyisin Salamoissa joten on mukana Jukan juhlaillassa to 6.12.2007
Jukan joukkuekaveri kolmen kauden ajan, 2003-2004 ja 2005-2007
Pelaa nykyisin Salamoissa joten on mukana Jukan juhlaillassa to 6.12.2007
Olipa hienoa kuulla, että näin tulee tapahtumaan! Hakkis jos joku on ansainnut paitansa kattoon. On hieno juttu, että seurakin on tajunnut tämän. Hakkiksella on todella pitkä ja hieno ura takanaan Vantaalla. Myöskin Jukan isä teki aikoinaan pitkän päivätyön vantaalaisen kiekkoilun eteen. Hakkis on ollut koko KiVa:n nousussa aina alasarjoista Mestis-finaaleihin saakka.
Ensimmäisen kerran pelasin Jukan kanssa samassa joukkueessa jo TJV:ssä, kun pääsin 1977 syntyneiden mukaan harjoituksiin ja peleihin muutamaan otteeseen. Valmentajina muuten silloin olivat Harri Rusanen ja Mikko Grönlund. Mielestäni Hakkis on ollut aina nuoresta pojasta lopettamiseen asti samantyylinen pelaaja: ei niitä nopeimpia, mutta erittäin älykäs puolustaja joka oli todella vaarallinen vastustajalle hyökkäyspäässä! Punttisalilla miestä näki harvemmin, mutta oli sitäkin voitontahtoisempi kaukaloon astuessaan. Kuului niihin jotka oikeasti inhosivat hävitä.
Mieleeni yhteisistä vuosista tulevat kesien yhteiset tsemppaukset 3000 metrin testin hännänjatkona jolloin potkimme toisiamme persuuksille pysyäksemme muiden perässä. Miestä ei myöskään kannattanut herättää pelireissuilla kesken unien tai ainakaan mitään hyvää siitä ei seurannut! Viime vuosina joukkueiden keski-iän laskettua paljon niin Mestiksessä kuin KiVa:ssakin, oli Hakkis joukkueessa jo aikamoinen isähahmo.
Hakkis on Kiekko-Vantaan historian 'sydän' joka varmasti jatkossakin tulee elämään ja jännittämään KiVa:n mukana ja näin ollen uskon, että teksti-tv:n sivut 223 ja 224 ovat tuttu näky Hakkaraisen perheessä ainakin KiVa:n vieraspelien aikana jolloin ei vanhaan tuttuun halliin pääse. Paljon onnea Jukalle tulevasta juhlapäivästä ja hienosta urasta! Ja menestystä jatkoon!
Jan Hagelberg
Jukan joukkuekaveri kaudella 2006-2007, pelasi Jukan pakkiparina
Jukalla oli jäätävä se grogilasin korkuinen lämäri ylivoimalla minkä se painoi aina sisään. Koskaan ei Jukalle kiire tullut, kokemuksella aina hoiti tilanteet. Hieno mies kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella. Odotan innolla tuleeko Hakkiksesta seuraava Japa Levonen. Hakkis kuitenkin aina oli tuomareiden kimpussa peliuransa aikana.
Make
Ruutanat Fan Club
Ruutanat Fan Club
Hakkis huomaa fanit kaukalon ulkopuolellakin. Tulee mieleen parin vuoden takainen kohtaaminen herran kanssa, Ranskan kauden jälkeen, kun kohtasimme Länsi-Vantaalla erään tavaratalon aulassa. Hakkis tuumaa "kas Make" ja tulee pikaisesti kiireidensä keskeltä kättelemään ja kuulumiset vaihtamaan. Muistan tämän kohtaamisen kyllä aina.
Lopuksi vielä sana-assosiaatio...
Vantaa - Kotikaupunki mutta ei syntymäkaupunki
SM-Liiga - Tavoitteiden täyttymys jossain vaiheessa, tuli nähtyä sekin puoli
Lohi - Sydän
Myyrmäen jäähalli - Remontin tarpeessa
Valtti-Areena - Kotihalli
Pukukoppielämä - Ikävä
Viivaluistelu - Hanurista...
Väiski - Painokelvotonta (ja naurua päälle...)
Aamujää - Pelipäivä
Ranskalainen viinikulttuuri - Hieno
Leffat vieraspelimatkoilla bussissa - Taustamelu
Ruutanat - Hieno ryhmä
TJV:n edustusjoukkue - Mäkisen Jore
Alivoimamaali - Harvinaista herkkua
Petri Pitkäjärvi - Ylivoimainen
Seitsemän - Pelinumero
Karaoke - Kokeilematta
Jukurit - "Rakas" vastustaja
Ronan Keating - Life is a rollercoaster
K-Vantaan poikakalenteri 2002 - Suuri virhe...
Harrastukset kiekkouran jälkeen - Golf, penkkiurheilu, roskaruoka
SM-Liiga - Tavoitteiden täyttymys jossain vaiheessa, tuli nähtyä sekin puoli
Lohi - Sydän
Myyrmäen jäähalli - Remontin tarpeessa
Valtti-Areena - Kotihalli
Pukukoppielämä - Ikävä
Viivaluistelu - Hanurista...
Väiski - Painokelvotonta (ja naurua päälle...)
Aamujää - Pelipäivä
Ranskalainen viinikulttuuri - Hieno
Leffat vieraspelimatkoilla bussissa - Taustamelu
Ruutanat - Hieno ryhmä
TJV:n edustusjoukkue - Mäkisen Jore
Alivoimamaali - Harvinaista herkkua
Petri Pitkäjärvi - Ylivoimainen
Seitsemän - Pelinumero
Karaoke - Kokeilematta
Jukurit - "Rakas" vastustaja
Ronan Keating - Life is a rollercoaster
K-Vantaan poikakalenteri 2002 - Suuri virhe...
Harrastukset kiekkouran jälkeen - Golf, penkkiurheilu, roskaruoka
Katso ja lue myös... (Klikkaa banneria)
| Copyright 2007 Interactive Partners Oy |
Tulostettava versio
RSS
