Joulupukki ilmoitti, että saan esittää yhden toivomuksen. Saisin toivoa mitä tahansa, mikä vain liittyisi Mestikseen. Korvatunturin joulupukki on kiekkomiehiä, Hän sanoi olevansa tasapuolinen ja pitävänsä aina omiensa puolta.
Että pitikin tulla visainen juttu. Aloitin pohtimisen eräänlaisella aikamatkalla. Mitä oli Mestis viisi vuotta sitten ja mitä se mahtaisi olla viiden vuoden kuluttua. KalPa, Jukurit ja Sport olivat valmiita viisi vuotta sitten liigaan. KalPa nousi. Tähän pohjautuen olen jo kertaalleen aikaisemmin pyytänyt hyvältä haltijalta uutta mahdollisuutta yhden kiekkoseuran nostamiseen SM-liigaan. Joten siinähän se on, se toivomus.
Mestiksessä on omanarvon tuntevaa väkeä. Siitä on esimerkkinä Korvatunturin varjossa elävät rokilaiset. Kärpät kosaisi, mutta rovaniemeläiset löivät oven raosta kättään työntävää Juha Junnoa kynsille. Kannattajat olivat sitä mieltä, että Kärpät on heille kilpailija. Seurajohto viestitti, että ei pitäisi olla ihan noin jyrkkä, koska Kärpät todennäköisesti nyt vielä muutaman vuoden on heitä edellä. Aika rajua reaktio ottaen huomioon, että mestarin ja oppipojan tiedoissa ja taidoissa on vielä pientä eroa. Mutta reviirin puolustaminen on sallittua.
Viime kauden Sport osoitti, että liiga on urheilullisesti ajatellen jotakuinkin nurkan takana. RoKin paikallisvastustaja 300 kilometrin päästä, Kajaanin Hokki, heitteli ex-manageri OP Hakkaraisen suulla ilmaan taannoin liiga-haaveita, jotka olivat hänen mielestään tavoitteita. Kova tavoiteasettelu kantoi Hokin kakkosesta Mestikseen, mutta viimeisin, liigapaikka, on jäänyt lunastamatta. Mutta niin se on kaikilta muiltakin, paitsi KalPalta. Viesti on kuitenkin selvä: intohimoa pitää olla. Ilman sitä amatöörin resurssein ammattilaisen työtä tekevät seurat eivät jaksa.
Sportilla intohimoa on, mutta logiikka ja logistiikka on pettänyt. Silti se oli rajulla tahdolla ja hyvällä perustyöllä tehdä toiveestani totta. Mutta kannattaa muista, että Sport oli ”tolppa sisään, tolppa ulos” –loppuhuipentumassa välierissä. Liigakarsija oli voinut olla jompikumpi kaksikosta Hokki – Jokipojat. Joensuussa on edelleen kovaa ja hyvää itsepäisyyttä liiga-tavoitteen saavuttamiseksi. Risto Dufvan Jukurit olivat lähellä, mutta ovet olivat väärään aikaan kiinni. Niin oli myös TuTon mestarijoukkueen kanssa. Se olisi noussut liigaan, uskaltaisin väittää. Kouvolassa halu pistää soutamaan, mutta raju realismi taas huopaamaan.
Todellisuutta on sekin, että jokainen Mestiksen seuroista voi kasvaa joissain olosuhteissa, hyvien sattumien ja oikeiden valintojen ollessa oikeassa suhteessa jopa liigaan. Mestiksestä liigaan kasvaminen tarkoittaa kuitenkin, ennen kaikkea olemassa olevan laatueron kiinni kuromista.
KalPalla kesti kolme vuotta oppia uudelleen tavoille. Kukaan näistä uusista halukkaista ei omaa lähellekään samaa liigakokemusta kuin KalPalla oli sinne noustessa. Silti Mestiksessä on liuta seuroja, jotka uskovat pystyvänsä tekemään sen.
| |
Voisin toki toivoa joulupukilta, että se nostaisi yhden joukkueen tänä vuonna liigaan. Toivon kuitenkin Mestis-joukkueille herkkiä korvia ja halua ymmärtää oma tilanteensa. Tämä merkitsee halua hyväksyä YYA-suhde jonkin liigaseuran kanssa ja sen jälkeen oppia isoveljen toiminnasta kaikki mahdollinen. Muutaman päätoimisen ihmisen puoliamatööriorganisaatiosta kasvaminen 40-50 ihmisen ammattilais-organisaatioksi on kivulias taival. Liiga ei ole puuhastelua. Se on kovaa bisnestä. Mestis on farmi, kasvattaja ja talentin omistaja, jolla on oma erityinen ruutunsa kiekkokartalla.
Jokaisella on reviirinsä, jonka varjelun periaatteet pitävät siihen saakka, kunnes joku liigaseura haluaa kokeilla ihan ketä tahansa pelaajaa. Siitä ei pidä loukkaantua. Tämän roolin myötä ei kenelläkään pitäisi olla kanttia sanoa liiga-yhteistyölle tylyjä sanoja.
Mestis on kuitenkin kasvattajasarja, vaikka se on myös vakavasti otettava kilpasarja. Menneinä vuosikymmeninä oli 1. divisioonassa ”divarijyrä” –statuksen omaavia pelaajia kasapäin. He tekivät huikeita tehoja, mutta eivät koskaan saaneet isoja lukuja aikaiseksi liigassa. Mestis ei kuitenkaan ole enää se ole sarja, johon kasvetaan kiinni. Nyky-Mestis tekee pojista miehiä. Siitä on syytä olla ylpeä.
Hyvää joulua ja joulun jälkeistä kiekkoelämää!
| |